Huh, lähdettiin Johannan ja Lumin kanssa aamulla ennen viittä kohti Hyvinkäätä. Matka oli aika mielenkiintoinen, välillä oli tiellä lunta niin paljon, että auto meinasi lähteä "lumiliirtoon". Yksi pikkubussi olikin sellaisessa kohdassa pujahtanut yhden kaistan yli pellolle. Onneksi siellä oli kaikki kunnossa, joten me pääsimme jatkamaan matkaa kohti Hyvinkäätä.
Ennen ensimmäistä rataa huomasin että Oona käy TOSI kuumana. Ja kuinka ollakaan, juuri lähtöalueelle siirtyessämme, tupsahti Oonan eteen musta kääpiösnautseni joka sai tuntea Oonan raivon partakarvoissaan. Pienen selvittelyn jälkeen koira oli irti toisistaan ja asiakin "selvitetty". Itsellä jäi tilanteesta niin paha maku suuhun, että mietin jo radan jättämistä väliin. Tippa silmän kulmassa päätin kuitenkin yrittää. Tunsin jo lähdössä, että vauhtia tulee piisaamaan ja sitähän riitti! Muuten hienoa menoa, mutta renkaalla persjätön aikaan kuulin rymähdyksen, sitten kohahti yleisö ja sen jälkeen näin kun koira keräili itseään renkaan vierellä. Oli sitten hypännyt renkaan alareunaa päin :o noh, hyllyhän siitä tuli, kun Oona ehti sujahtaa edelliseen putkeen uudestaan, kun yritin sitä saada sinne renkaalle. Pieni kammo kyllä jäi, mutta ei voi mitään...
Toinen rata oli lähestulkoon käännetty versio edellisestä. Jostain syystä annoin Oonan hiukan varastaa :( Käsky oli kyllä jo lähtenyt aivoihin, että nyt kutsu se koira, mutta sehän nykäisi sieltä liikkeelle ennen kuin se käsky tuli suusta ulos. Kontaktit kuitenkin hyvät, kuten ekallakin radalla. Ennen keppejä olleessa pyörityksessä päästin hiukan liian aikaisin, enkä liikkunut keppejä kohti, joten Oona otti yhden ylimääräisen hypyn. Muuten taas tosi hieno rata.
Kolmas rata olikin sitten hyppäri. Päätin tehdä hiukan erilaisen ohjauksen kuin moni muu ja se kannatti. Oona irtosi juuri sinne mihin pitikin, paitsi siinä kohtaa kun minä ajattelin jo liikaa seuraavaa tilannetta... Eli putkelta otettiin sitten kielto. Upea rata, mutta ei nollaa vieläkään...
Kokonaisuutena kisat meni hyvin. Kaikesta muusta jäi hyvä mieli, mutta se yhteenotto olisi saanut jäädä tapahtumatta. Harmittaa, kun Oona on mulla aina niin lyhyessä remmissä agilityssä, että pääsikin sitten tapahtumaan niin, että se toinen pääsi liian lähelle :( Noh, ehkä tästä oppi kumpikin osapuoli jotain.
Videoitakin on varmaan luvassa, kunhan Johanna ehtii latailemaan ne koneelle :)
Tuli heti mieleen tosta kun kirjoitit että koiran kutsuminen oli mielessä mutta ei vielä tullut suusta ulos... niin ehkä teillä vaan synkkaa Oonan kanssa niin hyvin että se tiesi ennen kuin sanoit... silloinhan se ei olisi varastamista ;).
VastaaPoistaVähän niin kuin vanha aviopari, toinen aloittaa lauseen ja toinen päättää sen.
Harmi juttu tuo yhteenotto, varmasti meni fiilikset ja vielä ennen kisaa. Ne on aina tylsia juttuja tapahtui missä tahansa. Hyvä että sait ittes tsempattua kisaan kuitenki.