Lacnakovan kurssi

Päätin eilen iltapäivällä ilmoittautua extempore tsekkiläisen Eva Lacnakovan koulutukseen tälle päivälle. Kurssi oli siis oman seuran järjestämä ja jostain syystä sinne oli vielä paikkoja jäljellä perjantaina. Meidän neljän koiran ryhmälle oli varattu ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa ja sehän tuli melkein kokonaan käytettyä :) Heti alkuun tykkäsin Evan tyylistä "jakaa" treeni muutamaan osioon, tehtiin siis kaikki vuorotellen kolme eri kertaa. Ensin putki-kepit erottelua, joka onnistui ihan yllättävän hyvin. Sitten vuorossa oli puomi-putki erottelu. Putken suut oli ihan kiinni puomissa ja olin melkein 100 prosenttisen varma, että putkeen mennään ja kovaa. Tehtiin kolme toistoa ja kaikki täydellisiä! Ja mitkä kontaktit <3 Kolmantena oli sitten näiden asioiden yhdistäminen ja vähän pidempi rata. Nyt huomasi, että ohjaaja ja koira olivat jo hiukan väsyneitä. Hyviä pätkiä, mutta ei tänään sitä täydellistä rataa. Yhteenvetona: keppikulmat vaatii treeniä (tiedostettava kisatilanteessa), etäisyyttä koiraan (esim. puomin jälkeinen tilanne), liikun liian lähellä esteitä. Koira kääntyy todella hyvin, etenee optimaalisinta (ei lyhyintä, vaan nopeinta) reittiä.

Torstain treenit

Vaikka meillä ei nyt toistaiseksi ole ryhmäpaikkaa, niin käymme silti yleensä torstai-iltaisin treenaamassa. Tänään päätin ottaa Paavonkin mukaan, jotta saisin itselleni vähän paremman mielen sen kanssa treenaamisesta.

Oona teki edellisen ryhmän rataa, jonka alussa oli Purinalla olevasta Elinan radasta pätkä. Huomaa etten ole tehnyt Oonan kanssa juurikaan sylkkäreitä, se ei sitten millään halunnut tulla mukaan välistä vetoon, jonka perään tehtiin sylkkäri. Okei, normaalisti en ehkä sellaista tekisikään, mutta kun tuossa se antoi hyvän linja seuraavalle hypylle ja sitä seuranneelle putkelle. Pienellä treenillä sylkkärikin alkoi onnistua ja sain Oonan jopa sinne oikeaan päähän putkea. Onkohan siitä tulossa vanha, kun sitä voi nykyään vetää "väärään" päähän, sen lähimmän pään ohi? Kontakteista tehtiin A:ta ja keinua, kummassakaan ei mitään valittamista, hienosti tulee alas ja jää odottamaan.

Kehitin meille lähtöön ongelman, nimittäin maahan menon. Mistä se nyt yhtäkkiä keksi, että sillä välin kun kävelen pois, niin se menee maahan?! Ja kun tämän sain korjattua, niin sitten se ei enää tullut käskystä, vaan istua tapitti siellä lähdössä niin kauan, että kolmannen kerran sanoin "tule!" :D On se vaan hassu pikkukoira...

Paavo sai hiukan hömpsötellä hypyillä ja putkella. Pari kertaa oli pakottava tarve käydä melkein hallin ovella asti, siellähän me ollaan aina ennen treenattu... Hienoja pätkiä tuo jätkä tekee, kunhan sen keskittymisen saisi pysymään kokoajan tuossa agilityssä.

Oona tarkkana huhtikuussa mökillä

Viimeistä viedään :(

Isomman pikkukoiran agilitykurssin viimeinen kerta oli tänään. Illan teemana oli kepit ja kontaktit. Ensin lähetyksiä verkotetuille 6 kepille. Ihan ei taas koira meinaa pysyä hanskassa :( Lopulta tehtiin remmissä ja silloin kyllä tekee tosi hienosti! Keppien perään tehtiin vielä hyppyä ja Paavo irtosi tosi hienosti :)

Sitten tarkastettiin kontaktien tilanne. Elina oli tyytyväinen ja saatiin (vai jouduttiin) tekemään kokonaista puomia. Paavo oli kyllä erittäinen pätevä, pieni superparsoni :) muutamia toistoja siis remmin kanssa ja Elina piti aina huolen, että jää kontaktille. Aika mahti fiilis näistä onnistumisista!

Lopun ajasta tein omatoimisesti keppejä ja kontakteja. Kepeillä hakee jo hienosti rytmiä, eikä paljon hämännyt kun toisessa päässä oli kahdessa välissä vain ohjurit, sinne meni :) Pitää varmaan pystyttää kotipihallekin kepit, jotta saadaan ne lokakuun alkuun mennessä johonkin kuntoon.

Sitten ei muuta kuin eteen päin, treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä!

Keskittymiskyvytön aksaa...

Puuh, kylläpä on vaikeaa tuon kakaran kanssa aksata! Tai no ehkä ei, jos sillä riittäisi keskittymiskykyä pidempään kuin kahteen ensimmäiseen toistoon...

Tänään Elinan kurssilla oli 9 esteen rata, joten tehtiin Paavon kanssa 2-3 esteen pätkissä, pidemmät pätkät oli liikaa herralle. Ensimmäisenä muuri-hyppy-U-putki ja tätäkin piti pilkkoa vielä osiin jotta saatiin onnistumaan. Aluksi otin Paavoa vastaan ensimmäisen hypyn takana ja väistäessäni toista hyppyä vedin sen ohi siitä. Pieni oman linjan korjaus ja toinenkin hyppy tuli suoritettua, putki löytyikin sitten jo paremmin. Toisen pätkän muodosti U-putki-hyppy-hyppy pois päin käännöksellä. Nyt alkoi jo väsy näkyä ja Paavo ei meinannut putken jälkeen suorittaa hyppyä, vaan yritti mennä suoraan palkalle. Pienellä haltuunotolla sain sen tulemaan hypyn ja aivan loistava pois päin käännös! Se taisikin jäädä päivän ainoaksi ilon aiheeksi. Kolmas pätkä takaakierto hyppy-valssi-muuri pyörityksellä-hyppy-hyppy. Tässä ei sitten ollut enää mitään hyvää kun koira oli niin väsy. Hyvä kun saatiin se tekemään yksi hyppy karkaamatta muiden luokse.

Tällä kertaa mukana oli siis myös muita koiria (vrt. viime viikon "yksäri") ja väsyttyään Paavon piti tietenkin kirmata niiden luokse, argh! Eniten tästä joutui kärsimään borcol Dash :(

Takaa leikaten

Paavo pääsi tänään Elinan "yksärille", kun pentukurssilla ei ollutkaan muita osanottajia. Päivän teemana oli takaaleikkaus ja sekös vasta on mulle vaikeaa! Hyvänä vinkkinä Elina antoi sen, että pitää muistaa leikatessa "pitää koiraa hännästä", käden vaihto vasta koiran ponnistaessa. Paavo teki taas neljän esteen rataa: putki-hyppy-hyppy-putki. Häiriötä antoi viereisellä kentällä treenannut länderi ja sinnehän sen Paavon piti ponkaista, hemmetti :( Ai että kun pisti ärsyttämään, että se keksi miten aidasta pääsee läpi, tekeeköhän se enää ikinä mitään muuta tuolla? Saatiin kuitenkin tehtyä muutama toisto vielä ja tauon jälkeen siirryttiin kepeille. En ole tehnyt Paavon kanssa keppejä kuin yhdellä Elinan treenikerralla verkkojen kanssa. Tällä kertaa tehtiin ensin pari toistoa remmissä vinoilla kepeillä ja tuplaohjureilla. Sen jälkeen Paavo tekikin ne ihan itse :o Huh, miten nopeasti tuo koira hiffaa uusia asioita!

Kotiläksynä takaaleikkaus.

Pääsiäisen kisarupeama

Eilen kisattiin vaihteeksi TSAUlla parin radan verran. Jo perjantaina oli sellainen fiilis, että olisi pitänyt jättää ilmot väliin, tuntui siltä ettei siitä vaan voi tulla mitään. Ja mitäpä siitä olisi tullut tuolla asenteella... Kaksi huonoa hyllyä, kaikki ohjaajasta riippuvaista, ei vain ollut asennetta tehdä mitään :(

Tänään kisattiin sitten oman seuran kisoissa myöskin kaksi rataa. Agilityradalta tehtiin ihan hyvä nolla, olisi voinut kertoa koiralle ennen keppejä mihin ollaan menossa, siinä meni paljon aikaa hukkaan kun Oona lähti etsimään seuraavaa estettä :( Sijoitus taisi olla neljäs. Tuntuu siltä, että mulla on nyt Oonan kanssa joku aksamasennus, ehkä me pidetään vähän taukoa ja kokeillaan vaikka taas kuukauden päästä uudestaan.

Pääsiäisenä nollaprosentti huimat 25% :(

Hyppytekniikkaa, osa 2

Paavolla ja sisaruksilla oli tänään toinen osio Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssista. Ennen kurssia käytiin kasvattaja-Johannan ja Fairy-siskon omistajan Tainan kanssa lenkillä. Paavo olisi halunnut vain leikkiä Riksin ja Fairyn kanssa, kuinkas muutenkaan :D

Tällä kertaa Paavo ymmärsi, että tultiin tekemään agilityä. Koko ajan piti häkissä pitää jotain älämölöä, nice! Paavo oli pennuista viimeisenä suoritusvuorossa. Kiitos Reijalle kun viitsit ajella tätä varten ja kuvasit!

Ekat sarjat oli ok, tai Vappu ei ainakaan sanonut mitään.

Toisella sarjalla harjoiteltiin etäisyyden arviointia. Kahden toiston jälkeen Vappu halusi lopettaa Paavon harjoituksen, koska Paavo hyppäsi kettarimaisesti etujalat eteen heittäen ja muutenkin eteni etuveto päällä. Jotta tästä ei nyt kehity Paavolle tapa hypätä ja edetä, niin Paavo pääsee parin viikon päästä fysioterapeutin tarkastettavaksi ja ensi viikolla aloitetaan saman yrityksen järjestämä Balance-kurssi. Toivotaan että näistä on apua ja saadaan Paavo tekemään hommia myös niillä syvillä lihaksilla.

Hyvänmielen treenit

Torstaitreeneissä Maria oli tehnyt meille radan ja koulutti myös meidän ryhmärämää :) Alkuun oli itsellä taas löysyyttä havaittavissa ja Oona karkasikin väärään putkeen. Myös Oonan kontaktit oli vähän sinne päin, tarkkuus puuttui kokonaan. Lisäksi oltiin molemmat sitä mieltä, että alkuun Oona hyppäsi vähän huonosti. Ai että kun tuo koira on vaikea saada lämpimäksi vähänkin viileämmällä kelillä. Se kun ei suostu muuten lämmittelemään kuin esteillä. Pitänee alkaa vaan sitten juoksuttamaan alkuverkaksi rimat maassa ja lisäksi putkia... Toisella yrittämällä jo parempi rata ja kontaktitkin oli hyvät. Jäi tosi kiva fiilis, kun onnistuttiin tekemään hyvä nolla :) Kiitos Maria!

Pieni agilitykoiran alku

Tämän päivän treenin teemana oli pois päin käännös. Harjoiteltiin ensin ilman estettä ja sitten yksittäisellä esteellä muutama toisto kumpaankin suuntaan. Hyvänä pointtina Elinalta se, että tehdään aina vähemmän toistoja siihen suuntaan mikä tuntuu helpommalta. Näin saadaan koira ja ohjaajakin tasapainoon :)

Sitten olikin meidän vuoro odotella. Ryhmässä oli tänään pari vähän kokeneempaa koiraa ja ne tekivät rataa. Lopuksi Paavokin pääsi radalle. Tehtiin oikein kolmen esteen rataa :) Ensin kolmen hypyn rata, kaksi hyppyä porrastettuina loivassa U-linjassa ja toiselta hypyltä pois päin käännös seuraavalle hypylle. Ekalla kerralla oma ohjaus oli vähän liian Oonamaista, en muistanut että nyt on kyse aloittelevasta koirasta :( Ja sittenhän se sujuikin hienosti. On se vaan taitava mies! Toinen rata koostui U-putkesta, hypystä ja suorasta putkesta. Ensin lähetys putkeen ja vastaanottamaan hypyn taakse. Ekalla kerralla olin myöhässä ja Paavo tuli iloisesti ohi hypystä. Sitten otettiin palkka hypyn taakse niin johan onnistui! Hypyltä pois päin käännöksellä suoraan putkeen oli vähän haastava, alkuun ei löytynyt putken päätä, mutta sitten kun se löytyi, niin sinne meni! Voi että sitä riemun määrää, mun taitava pieni parson <3

Ensi viikolla vuorossa onkin kuukauden tauon jälkeen hyppytekniikkaa Espoossa :)

Termiitin treenit

Paavo pääsi taas Elinan kurssille. Ilta aloitettiin sylikäännöksellä eli "sylkkärillä". Ensin ilman hyppyä ja sitten hypyn kanssa. Paavo lähti ohjaukseen hienosti mukaan, mun pitää vaan muistaa käydä riittävän takana = ylittää estelinja, jotta koiran on helpompi lukea ohjausta, eikä tule sitten niitä kieltoja.

Pussia testattiin tänään ekaa kertaa, Paavo ei siis ole sitä aiemmin tehnyt ollenkaan. Ihan hienosti se sinne meni, pitää itse muistaa aina katsoa ennen lähetystä, että koiran katse on siellä pussissa, muuten menee kokemattomuuttaan vielä ohi.

Kontakteilla Elina katsoi missä vaiheessa ollaan menossa. Paavo tarjoaa hienosti nenäkosketusta ja lähdettiinkin kokeilemaan liikkeen yhdistämistä nenäkosketukseen. Tosi hyvin pysyy kontaktilla, vaikka ei olla ihan hirveästi treenattukaan ja nekin kerrat vain kotona sohvatyynyllä :D Lisätään reilusti ohjaajan liikettä kotitreeniin ja lisäksi naksusanana "jes" jokaisesta oikeasta toistosta.

Takaakierrot toimi tosi hyvin, Paavo tietää ihan selkeästi mitä "kierrä" tarkoittaa ja lähtee kiertämään siivekettä. Myös ilman siivekkeen takana olevaa palkkaa onnistui hienosti.

Putkia pitäisi päästä tekemään enemmän, niiltä puuttuu varmuus. Pakko yrittää päästä kerran viikossa päivällä käymään hallilla, jos saisi vaikka tästäkin koirasta putkihullun :D Seuraavat treenit onkin vasta kahden viikon päästä ja me aiotaan pitää siihen asti pieni tauko tai no kotona treenataan, mutta muuten ei.

Triplanolla!

Aamulla aikaisin (no joo, ehkä joku muu joutui heräämään vähän aiemmin kuin me :D) lähdin koirien kanssa ATT:lle. Oonalle oli luvassa Anders Virtasen kolme agilityrataa. Tykästyin heti ensimmäiseen rataan, vaikka keskittymistä taas häiritsi se että meidän lähtönumero oli jo 4. Valitettavasti kuvamateriaalia ei ole (ehkä jotain valokuvia), joten täytyy vain muistella ratoja. Ekalla radalla ei ollut oikeastaan mitään jännitettävää, ehkä aristelin hiukan A:n jälkeen olevalle hypylle suunnittelemaani persjättöä ja tästä johtuen jostain kumman syystä vapautin Oonan A:lta vähän aiemmin kun oli tarkoitus. Siisti, hyvällä draivilla tehty rata ja tuloksena nolla. Sijoitus 30 koiran kisassa 2. Toisella radalla ei myöskään mitään ihmeellisiä jännitettäviä, tällä kertaa vähän tiukemmat kontaktit, keinu oli edelleen epävarma, mutta Oonaksi ihan ok. Taas nolla ja toinen sija, nyt taisi koiria olla vähän enemmän. Kolmannella radalla olin vähän epävarma, yksi tiukka kohta pyörittäen epäilytti. Tämä ei ollut enää niin kaunista katseltavaa, pyöritys onnistui, mutta sen jälkeen puomin kontakti oli niin ja näin, Oona ei tullut alas asti ja siitä piti vähän keskustella ja sehän aiheutti sitten sen, että olin parin esteen päästä persjätössä myöhässä. Pienellä pyllistyksellä selvittiin siitäkin ja ei-niin-nätti nolla saatiin aikaiseksi. En ole ihan varma, että oliko tämä meidän ensimmäinen tripla, vai olisikohan meillä jo yksi olemassa, täytynee tarkastaa vielä kilpailukirjastaa. Kaiken kaikkiaan mieli on mitä mainioin, kyllä me vaan näköjään sitten kuitenkin osataan (vaikka viime viikonloppuna ei kyllä siltä tuntunutkaan). Tämän vuoden nollaprosentti on nyt sitten tämän viikonlopun jälkeen 50%, aika huisia!

Ja kun Paavo oli kerran mukana, niin käytiin hiukan hallissa sisällä ottamassa häiriötä ja ulkona jätkä pääsi leikkimään lähes tulkoon saman ikäisen Lumi-parsonin kanssa. Niin ja loppulenkillä Paavo sai leikkiä pitkästä aikaa Inna-pumin kanssa, saipahan poika pienet lumipesut :D

Iso valkoinen treenaa

Pitkästä aikaa Oonakin pääsi treenaamaan, eikä vain kisaamaan :D Jamppa loihti meille oikein vauhdikkaan radan, jolla oli tietenkin ne tyypilliset ansapaikat. Heti alkuun omassa rytmityksessä vikaa ja rima alas äkkijarrutuksen seurauksena. Sen jälkeen suoran putken jälkeiselle takaakierrolle lähetin kun piti vaan ottaa haltuun, taas irtosi ja lähti näpeistä. Näitä tilanteita riitti, mutta kuinka ollakaan, saatiin kuitenkin tehtyä rata siistillä nollalla läpi. Mikä parasta, koirassa riitti potkua koko treenin ajaksi, mun oma taskuraketti <3

Aksakurssin toinen kerta

Puuh, nyt niitä kierroksia alkaa löytyä, ainakin kun Paavo näkee bortsujen tekevän aksaa...

Tänään saatiin ihan kiitettävä häiriötreeni, kun alkeiskurssilla oli yhdellä ohjaajalla vähän taitavampi koira mukana menossa. Kerran jopa mun harmikseni Paavo pääsi tätä bc:tä moikkaamaan, kun en huomannut sen tulevan juuri meidän suorittaman putken takana olevaa puomia alas. Noh, onneksi mitään ei käynyt, itseä vain jäi harmittamaan.

Tänään siis ensin U-putkea, hiukan oli pojan keskittymiskyky katessa, liekö vielä väsynyt eilisestä reissusta ja treenistä? Ihan ok toistoja, mutta ei verrattavissa viime viikon putken suorituksiin. Sitten tehtiinkin kaikki yhtä aikaa takaa kiertoja, namikuppi siivekkeen taakse, n. 40cm etäisyydelle siivekkeestä, lähetys, ja kutsu siivekkeiden välistä. Palkatessa meinasi unohtua liike, se pitää muistaa! Pientä ongelmaa vireessä, mutta tekee silti tunnollisesti. Kumpaankin suuntaa hyviä toistoja ja parit yritykset jopa ilman namikippoa, ei ollenkaa hullumpaa :)

Toinen uusi asia oli kepit. Elina aloittaa vinokepeillä ja verkoilla. Paavo oli yllättävän rohkea, kunnes törmäsi kertaalleen verkkoihin :( Sitten pitikin hiukan aristella, mutta hienosti se Paavo meni silti. Pitää muistaa, ettei itse voi lähteä sivusuunnassa irtoamaan, kun toinen menee elämänsä kolmatta kertaa kepeille...

Lopuksi vielä itsenäisesti viime kerran asioiden kertausta, eli hyppyä, putkea ja vähän puomia. Hyvin näyttäisi nenäkosketus onnistuvan, täytyy vielä kyllä miettiä, että lähdenkö sillä sekottamaan tuon koiran päätä...

Kokonaisuutena siis vähän huono fiilis, ehkä sitten ensi viikolla vähän parempi.

Hyp-hyp-hyppy!

Paavo-pentunen pääsi tänään Vappu Alatalon hyppytekniikka-kurssille, jonka meille ystävällisesti järjesti Paavon kasvattaja Johanna. Ennen neljää siis Audin keula kohti Espoota, jälleen Paavo takakontissa :)

Ensin Vappu piti meille tunnin mittaisen luennon koiran hyppytekniikasta ja siitä mitä kaikkea koiralle tulee opettaa, jotta sen hyppytekniikasta pystytään kehittämään sille paras tapa hypätä. Muistiinpanojani en tähän lähde kirjoittamaan puhtaaksi, ne saa pysyä pöytälaatikossa.

Pennut aloitti treenin viiden "hypyn" sarjoilla, speedpumpien välit mun kengällä 3-3.5, ensimmäisen ollessa n. 3.5 päässä ekoista siivekkeistä. Paavo the pätevä teki pari loistavaa toistoa, eikä tarvittu enempää. Toisella kierroksella myös pari hyvää toistoa. Välissä hiukan "pakki"-temppua, eli koiralle heitellään nameja vatsan alle, jolloin se joutuu peruuttamaan pää alhaalla. Viimeiseksi vielä yhtä hyppyä. Nyt huomasi, että Paavo oli väsynyt, teki kyllä, mutta vauhti alkoi jo hiipua :)

Kaiken kaikkiaan oikein mukava ilta. Oli tosi kiva nähdä Paavon sisarukset Fairy ja Touko. Paavo näyttää tällä hetkellä pentueen pienimmältä, eikä tuo kyllä haittaa minua yhtään :)

Pakitusta

Kasvattaja palkkaa :)

Viimeinen toisto

Ei raportoitavaa kisarintamalla

Tämä viikonloppu vietettiin Lempäälässä ja Kangasalla, menossa mukana olivat Senni, Oona ja Paavo, eli menoa riitti :D

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Sennin aamupäiväunien aikaan koko köörin kanssa kohti Lempäälää ja Best-in Areenaa. Senni ja Oona takapenkillä, tavarat etupenkillä ja Paavo takakontissa rattaiden kanssa :D Pienellä kiukulla sain auton perillä kohtuu lähelle hallin ovea, ajatuksena saada koira nopsaan autosta kun Oona starttaa kummallakin radalla heti toisena. Eka rata oli ihan suoritettavissa oleva Viitasen Annen agilityrata, oma ohjaus kuitenkin levisi heti alkuunsa, kun pasmat meni totaalisen sekaisin koiran kanssa halliin tullessa, meille oli nimittäin jo puhallettu pilliin! Ja minä kun lähdin vauhdilla heti rataantutustumisen jälkeen juosten hakemaan koiran autosta, jopa n. 20 metrin päästä. No ei muuta kuin koiralta takki pois, radalle ja heti alussa kolmantena olleesta putken suusta ohi, loistavaa! Kaikki muu paitsi kontaktit kusi, ohjaaja oli löysä eikä tehnyt hommia, ei kiinnostanut :( Hylly otettiin radan puolivälissä olleelta suoralta putkelta, kun Oona kääntyi sen jälkeen väärään suuntaan ja palasi takaisin putkeen.

Toiselle radalle, Kari Jalosen hypäri, otin Oonan tutustumisen ajaksi häkkiin kentän laidalle. Tällä kertaa ei ollutkaan niin kiirus, tietenkään... Olin päättänyt tehdä aika riskin ohjauksen heti alussa, eteen lähetys pituudelle, 180 astetta takaisin ja persjättö muurilla. Ja mitä tekee Henna? No jää katsomaan, että tuleeko se koira sitä estettä ja sen jälkeen lähes törmää seuraavana olleeseen renkaaseen, estäen koiran suorittamasta sitä. Että näin, ei ollut sitten ihan meidän päivä :(

Päivän saldona kaksi hyllyä ja vuoden nollaprosentti sen kun laskee laskemistaan :(

Lauantai-ilta vietettiin siskoni luona Kangasalla ja sunnuntaina käytiinkin sitten koko porukka tallilla. Ja pitihän sitä minunkin käydä vähän heposen selässä Sennin nukkuessa ja koirien odottaessa autossa. Hauskaa oli, vaikka heppa ei aina mennyt ihan siihen suuntaan ja sillä vauhdilla mitä ratsastaja olisi halunnut :D Paavokin pääsi tutustumaan heppaan ja mikä hienoa, siltä löytyy jonkinlainen itsesuojeluvaisto! Ei mennyt jalkoihin ja tuli ennemmin mun jalkoihin turvaan. Ei myöskään haukkunut tai muuten yrittänyt saada hevosta "leikkimään", kuten Oonalla on tapana...

Sunnuntai-iltana kotona oli kaksi väsynyttä koiraa ja yksi ylipirteä pieni tyttö, joka äidin ja isän iloksi päätti alkaa konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan samana päivänä. Ehkä parin päivän autossa istumiset teki tehtävänsä ja neiti halusi kokeilla uusia taitoja :)

Pieni koira aksaa

Paavo aloitti tänään Jänesniemen Elinan agilitykurssilla. On kyllä kiva nähdä miten tuo koira toimii missä vain hallissa. Sitä ei oikein osaa edes ajatella kun menee uuteen halliin, alkaa vain tehdä koiran kanssa hommia ja sehän tekee, välittämättä siitä onko paikka sille entuudestaan tuttu vai ei. Ensimmäisenä näytettiin Elinalle miten meillä leikitään. Hiukan mulle on jäänyt Oonasta sellainen, että yritän aina vaihtaa lelua namiin. Kotiläksyksi saimme lelun tuomisen. Ensin pientä leikkiä, annetaan koiran voittaa ja sitten peräännytään vähän ja kutsutaan koiraa, taas revitään ja annetaan voittaa jne. Tämä on mulle vaikeaa, joten täytyy toden teolla keskittyä tähän!

Ensimmäinen virallinen aksaeste oli tietenkin hyppy. Vastaanottona, lähetyksenä ja kuljetuksena (muista juosta palkan ohi!), kaikkia kummaltakin puolelta. Tein nämä Paavon kanssa namikipolla, tuleepahan keskityttyä kunnolla. Lisäksi hiukan hetsausta lähetyksiin.

Toisena esteenä tehtiin putkea. Paavo sai tehdä suoraan mutkaputkea. Eka toisto remmin kanssa, ei ongelmaa. Loput toistot ilman remmiä. Kerran piti mennä suoraan namikipolle, mutta johtui siitä kun en itse keilannut kunnolla Paavoa putkeen. Täytyy siis muistaa se koiran puoleinen käsi ja jalka putkeen lähetettäessä. Edellisen koiran (bc) tehdessä samaa tehtävää, oli Paavossa havaittavissa pieniä kiihtymisen merkkejä :o

Lopuksi puomin kontaktia leveällä vauvapuomilla. Ohjaus kontaktille ja itse polvillaan kontaktin edessä. 7-12 namia toisessa kädessä, toisella näytetään koiralle maata. Ja kun nenä menee maahan, niin namikädestä palkka. Paavon kanssa saa tehdä aika nopeat toistot, muuten ote herpaantuu.

Kotiläksynä lelun tuominen ja nenäkosketus.

Kaiken kaikkiaan siis tosi hieno mies, ensi viikon treenejä odotetaan jo innolla!

Löysää aksaa

Ei se mennyt tänä viikonloppuna TSAUlla ihankuin Strömsössä... Ekasta radasta (Minna Räsänen) Oona päätti tehdä todellisen kontaktiradan, puomin alla ollut putki ei vetänyt sitä yhtään ja kahdesti meni sen sijaan puomille. Kontaktit oli kyllä hienot, ei siinä mitään :D

Toka rata (Ritva Herrala) oli hyppäri, voisi sanoa helpohko kolmosten rata. Ainut vaikeampi kohta oli alussa kepeille vienti hiukan pienemmästä kuin 90 asteen avokulmasta. Tehtiin Oonan kanssa ihan hyvä rata ja se riitti toiseen sijaan 0,2 sekuntin erolla. Voiton vei pieni Aamu-sheltti, joka oli eilen noussut kolmosiin :)

Kolmannella radalla (Minna Räsänen) oli keskivaiheella pieni hyppyhässäkkä jota hiukan aristelin. Päädyin tekemään sen saksalaisella, vaikka vasemman siivekkeen kautta takaa kierrättäessa vieressä olikin putken suu. Muuten makea rata, mutta piti mun sitten heti alussa sössiä putkeen vienti ja siitä kielto ja rutkasti tuhlaantunutta aikaa.

Fiilis ei ollut ihan kohdallaan. Kylmyys teki sen, ettei omat jalat oikein toimineet, eikä sitä asennetta oikein löytynyt. Täytynee jättää pakkaskisat toistaiseksi väliin, ei tuo Oonakaan nauti tuosta kylmyydestä.
Tämän päivän saldo siis yksi nolla (sij. 2), yksi vitonen ja yksi hylly ja koko vuoden nollaprosentti laski hiukan, ollen nyt 44%.

Kuva Sirpa Saari

FI AVA Oona

Tänään se sitten tapahtui, toiselta radalta nolla ja kolmas sija, osanottajia 30, joten sert-a ja Oonasta varjovalio <3 Aloitetaan kuitenkin alusta :)

Päivän eka rata mineillä oli Leena Rantamäki-Lahtisen hypäri. Hiukan vääntöä ja vauhtisuora, huh, tein kuten olin suunnitellutkin ja nollahan sieltä napsahti. Lähdin lenkille ja takaisin tullessa huomasin, että edelleen ollaan kärjessä. Muutama koira vielä ja rata oli käyty loppuun. Eli Oonalle voittonolla, osanottajia 25. Harmi vaan, että meillä oli jo Leenalta yksi sert-h, muuten olisi tällä radalla leivottu Oonasta hyppyvalio.

Tokalla radalla tuomarina oli Sari Mikkilä, meille aivan uusi tuttavuus. Sarin rata oli kuitenkin mulle oikein mieleinen. Hiukan oli persjätöt myöhässä ja puomilla liian aikainen vapautus oli mun moka, mutta muuten ihan jees rata. Tästä lopulta kolmas sija ja vastaavan koetoimitsijan kanssa käydyn keskustelun jälkeen mulle yllätyksenä (luulin että osanottajia on vähemmän) saatiin sert-a. Jotenkin sitä ei oikein meinannut tajuta, mutta pakkohan se oli, kun se SERT-ruusuke annettiin käteen. Oona siis 8,5-vuotiaana sai vihdoin ja viimein sen viimeisen sertin ja "valioitui".

Viimeisenä vielä yksi agilityrata, jolla päätin ottaa kontaktit kunnolla. Huolimaton ohjaus A:lle aiheutti kiellon, eikä se nyt sitä ennenkään kauheen hyvältä näyttänyt, melkein kaikki hypyt meni pitkäksi... A:lta myös hyl, kun huomautin Oonalle itsenäisestä vapautuksesta A:lta. Tästä suivaantuneena päätin juosta puomin kontaktin ohi niin paljon kuin pökkelöistä jaloista vaan lähtee ja tulihan se läpi sieltä! Ja sainpahan kantaa sen pitkästä aikaa ulos radalta. Jäi kyllä hyvä mieli tämän radan jälkeen, vaikka moni ei sitä uskoisikaan :)

Yhteenvetona päivästä: nollaprosentti 67%, nollavoitto, sert-a ja FI AVA. Ei siis ollenkaan hullumpi päivä meille :D Tämän vuoden nollaprosentti nousi ja on tällä hetkellä siis 50%, suurin mitä meillä on ikinä ollut. Oona <3

Aksapaksaa

Parin viikon tauon jälkeen oltiin eilen oman ryhmän treeneissä. Jamppa oli tehnyt kivan radan, mutta mulla oli vähän vaikeuksia pitkän odottelun jälkeen saada itseni lämpimäksi ja liikkeelle. Kun jalat (ja aivot) lähti toimimaan, niin johan kulki. Pienellä säädöllä saatiin myös se nolla aikaiseksi. Alkuun oli siis ongelmia esteellä numero 6, en päässyt takaakierrosta millään liikkeelle. Sitten kokeiltiin persjättöä väleihin 6-7 ja 7-8, Oona ei lukenut yhtään toista persjättöä, palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan ja kun mun paikat oli lämmennyt, niin johan toimi.

Prosentit kohdallaan

Tänään aloitettiin tämän vuoden kisarupeama uuden oman seuran kisoissa. Olin hiukan skeptinen muistaessano Nybergin Johannan tuomaroivan minien kaikki radat, mutta kaikki kolme rataa olivat mukavan sujuvia. Ei mitään ihmeellisiä kikkailuja, mutta silti sopivia 3-luokan kisaajille.

Ekalle radalle lähtiessä tunsin, että nyt on koira kuumana ja sitähän se, keinun kesti vielä jollain tapaa, mutta puomilta täysillä läpi. Että sellasta, harmitti taas kun ei päässyt tekemään koko rataa, mutta minkäs teet, pois on lähdettävä.

Toisena ratana myöskin agilityrata, jossa kontakteja oli huimat 4 kappaletta. Tämä rata otettiin varman päälle ja pikkusievällä ohjauksella tehtiin vuoden eka nolla. Tässä vaiheessa päivää hylly- ja nollaprosentit 50%. Sen verran kauan kontakteilla kupattiin, että sijoitus oli tällä kertaa kovassa seurassa 5./33

Päivän kolmas rata oli hypäri. Alun muurin takaakiertoa vähän epäröin rataantutustumisessa ja sehän näkyi ohjauksessa (tai ohjaamattomuudessa...), muuten ihan jees rata. Tällä hetkellä siis nollaprosentti 33%, kun koko vuoden tavoite on suurempi kuin 20%.

Paavokin pääsi mukaan, kun oli sovittu treffit kasvattaja-Johannan kanssa. Jätkä käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, teki hiukan tokoa, leikki Topi-parsonin kanssa ja moikkasi tietenkin Redi-äitiä :)