Lacnakovan kurssi

Päätin eilen iltapäivällä ilmoittautua extempore tsekkiläisen Eva Lacnakovan koulutukseen tälle päivälle. Kurssi oli siis oman seuran järjestämä ja jostain syystä sinne oli vielä paikkoja jäljellä perjantaina. Meidän neljän koiran ryhmälle oli varattu ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa ja sehän tuli melkein kokonaan käytettyä :) Heti alkuun tykkäsin Evan tyylistä "jakaa" treeni muutamaan osioon, tehtiin siis kaikki vuorotellen kolme eri kertaa. Ensin putki-kepit erottelua, joka onnistui ihan yllättävän hyvin. Sitten vuorossa oli puomi-putki erottelu. Putken suut oli ihan kiinni puomissa ja olin melkein 100 prosenttisen varma, että putkeen mennään ja kovaa. Tehtiin kolme toistoa ja kaikki täydellisiä! Ja mitkä kontaktit <3 Kolmantena oli sitten näiden asioiden yhdistäminen ja vähän pidempi rata. Nyt huomasi, että ohjaaja ja koira olivat jo hiukan väsyneitä. Hyviä pätkiä, mutta ei tänään sitä täydellistä rataa. Yhteenvetona: keppikulmat vaatii treeniä (tiedostettava kisatilanteessa), etäisyyttä koiraan (esim. puomin jälkeinen tilanne), liikun liian lähellä esteitä. Koira kääntyy todella hyvin, etenee optimaalisinta (ei lyhyintä, vaan nopeinta) reittiä.

Torstain treenit

Vaikka meillä ei nyt toistaiseksi ole ryhmäpaikkaa, niin käymme silti yleensä torstai-iltaisin treenaamassa. Tänään päätin ottaa Paavonkin mukaan, jotta saisin itselleni vähän paremman mielen sen kanssa treenaamisesta.

Oona teki edellisen ryhmän rataa, jonka alussa oli Purinalla olevasta Elinan radasta pätkä. Huomaa etten ole tehnyt Oonan kanssa juurikaan sylkkäreitä, se ei sitten millään halunnut tulla mukaan välistä vetoon, jonka perään tehtiin sylkkäri. Okei, normaalisti en ehkä sellaista tekisikään, mutta kun tuossa se antoi hyvän linja seuraavalle hypylle ja sitä seuranneelle putkelle. Pienellä treenillä sylkkärikin alkoi onnistua ja sain Oonan jopa sinne oikeaan päähän putkea. Onkohan siitä tulossa vanha, kun sitä voi nykyään vetää "väärään" päähän, sen lähimmän pään ohi? Kontakteista tehtiin A:ta ja keinua, kummassakaan ei mitään valittamista, hienosti tulee alas ja jää odottamaan.

Kehitin meille lähtöön ongelman, nimittäin maahan menon. Mistä se nyt yhtäkkiä keksi, että sillä välin kun kävelen pois, niin se menee maahan?! Ja kun tämän sain korjattua, niin sitten se ei enää tullut käskystä, vaan istua tapitti siellä lähdössä niin kauan, että kolmannen kerran sanoin "tule!" :D On se vaan hassu pikkukoira...

Paavo sai hiukan hömpsötellä hypyillä ja putkella. Pari kertaa oli pakottava tarve käydä melkein hallin ovella asti, siellähän me ollaan aina ennen treenattu... Hienoja pätkiä tuo jätkä tekee, kunhan sen keskittymisen saisi pysymään kokoajan tuossa agilityssä.

Oona tarkkana huhtikuussa mökillä

Pääsiäisen kisarupeama

Eilen kisattiin vaihteeksi TSAUlla parin radan verran. Jo perjantaina oli sellainen fiilis, että olisi pitänyt jättää ilmot väliin, tuntui siltä ettei siitä vaan voi tulla mitään. Ja mitäpä siitä olisi tullut tuolla asenteella... Kaksi huonoa hyllyä, kaikki ohjaajasta riippuvaista, ei vain ollut asennetta tehdä mitään :(

Tänään kisattiin sitten oman seuran kisoissa myöskin kaksi rataa. Agilityradalta tehtiin ihan hyvä nolla, olisi voinut kertoa koiralle ennen keppejä mihin ollaan menossa, siinä meni paljon aikaa hukkaan kun Oona lähti etsimään seuraavaa estettä :( Sijoitus taisi olla neljäs. Tuntuu siltä, että mulla on nyt Oonan kanssa joku aksamasennus, ehkä me pidetään vähän taukoa ja kokeillaan vaikka taas kuukauden päästä uudestaan.

Pääsiäisenä nollaprosentti huimat 25% :(

Hyvänmielen treenit

Torstaitreeneissä Maria oli tehnyt meille radan ja koulutti myös meidän ryhmärämää :) Alkuun oli itsellä taas löysyyttä havaittavissa ja Oona karkasikin väärään putkeen. Myös Oonan kontaktit oli vähän sinne päin, tarkkuus puuttui kokonaan. Lisäksi oltiin molemmat sitä mieltä, että alkuun Oona hyppäsi vähän huonosti. Ai että kun tuo koira on vaikea saada lämpimäksi vähänkin viileämmällä kelillä. Se kun ei suostu muuten lämmittelemään kuin esteillä. Pitänee alkaa vaan sitten juoksuttamaan alkuverkaksi rimat maassa ja lisäksi putkia... Toisella yrittämällä jo parempi rata ja kontaktitkin oli hyvät. Jäi tosi kiva fiilis, kun onnistuttiin tekemään hyvä nolla :) Kiitos Maria!

Triplanolla!

Aamulla aikaisin (no joo, ehkä joku muu joutui heräämään vähän aiemmin kuin me :D) lähdin koirien kanssa ATT:lle. Oonalle oli luvassa Anders Virtasen kolme agilityrataa. Tykästyin heti ensimmäiseen rataan, vaikka keskittymistä taas häiritsi se että meidän lähtönumero oli jo 4. Valitettavasti kuvamateriaalia ei ole (ehkä jotain valokuvia), joten täytyy vain muistella ratoja. Ekalla radalla ei ollut oikeastaan mitään jännitettävää, ehkä aristelin hiukan A:n jälkeen olevalle hypylle suunnittelemaani persjättöä ja tästä johtuen jostain kumman syystä vapautin Oonan A:lta vähän aiemmin kun oli tarkoitus. Siisti, hyvällä draivilla tehty rata ja tuloksena nolla. Sijoitus 30 koiran kisassa 2. Toisella radalla ei myöskään mitään ihmeellisiä jännitettäviä, tällä kertaa vähän tiukemmat kontaktit, keinu oli edelleen epävarma, mutta Oonaksi ihan ok. Taas nolla ja toinen sija, nyt taisi koiria olla vähän enemmän. Kolmannella radalla olin vähän epävarma, yksi tiukka kohta pyörittäen epäilytti. Tämä ei ollut enää niin kaunista katseltavaa, pyöritys onnistui, mutta sen jälkeen puomin kontakti oli niin ja näin, Oona ei tullut alas asti ja siitä piti vähän keskustella ja sehän aiheutti sitten sen, että olin parin esteen päästä persjätössä myöhässä. Pienellä pyllistyksellä selvittiin siitäkin ja ei-niin-nätti nolla saatiin aikaiseksi. En ole ihan varma, että oliko tämä meidän ensimmäinen tripla, vai olisikohan meillä jo yksi olemassa, täytynee tarkastaa vielä kilpailukirjastaa. Kaiken kaikkiaan mieli on mitä mainioin, kyllä me vaan näköjään sitten kuitenkin osataan (vaikka viime viikonloppuna ei kyllä siltä tuntunutkaan). Tämän vuoden nollaprosentti on nyt sitten tämän viikonlopun jälkeen 50%, aika huisia!

Ja kun Paavo oli kerran mukana, niin käytiin hiukan hallissa sisällä ottamassa häiriötä ja ulkona jätkä pääsi leikkimään lähes tulkoon saman ikäisen Lumi-parsonin kanssa. Niin ja loppulenkillä Paavo sai leikkiä pitkästä aikaa Inna-pumin kanssa, saipahan poika pienet lumipesut :D

Iso valkoinen treenaa

Pitkästä aikaa Oonakin pääsi treenaamaan, eikä vain kisaamaan :D Jamppa loihti meille oikein vauhdikkaan radan, jolla oli tietenkin ne tyypilliset ansapaikat. Heti alkuun omassa rytmityksessä vikaa ja rima alas äkkijarrutuksen seurauksena. Sen jälkeen suoran putken jälkeiselle takaakierrolle lähetin kun piti vaan ottaa haltuun, taas irtosi ja lähti näpeistä. Näitä tilanteita riitti, mutta kuinka ollakaan, saatiin kuitenkin tehtyä rata siistillä nollalla läpi. Mikä parasta, koirassa riitti potkua koko treenin ajaksi, mun oma taskuraketti <3

Ei raportoitavaa kisarintamalla

Tämä viikonloppu vietettiin Lempäälässä ja Kangasalla, menossa mukana olivat Senni, Oona ja Paavo, eli menoa riitti :D

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Sennin aamupäiväunien aikaan koko köörin kanssa kohti Lempäälää ja Best-in Areenaa. Senni ja Oona takapenkillä, tavarat etupenkillä ja Paavo takakontissa rattaiden kanssa :D Pienellä kiukulla sain auton perillä kohtuu lähelle hallin ovea, ajatuksena saada koira nopsaan autosta kun Oona starttaa kummallakin radalla heti toisena. Eka rata oli ihan suoritettavissa oleva Viitasen Annen agilityrata, oma ohjaus kuitenkin levisi heti alkuunsa, kun pasmat meni totaalisen sekaisin koiran kanssa halliin tullessa, meille oli nimittäin jo puhallettu pilliin! Ja minä kun lähdin vauhdilla heti rataantutustumisen jälkeen juosten hakemaan koiran autosta, jopa n. 20 metrin päästä. No ei muuta kuin koiralta takki pois, radalle ja heti alussa kolmantena olleesta putken suusta ohi, loistavaa! Kaikki muu paitsi kontaktit kusi, ohjaaja oli löysä eikä tehnyt hommia, ei kiinnostanut :( Hylly otettiin radan puolivälissä olleelta suoralta putkelta, kun Oona kääntyi sen jälkeen väärään suuntaan ja palasi takaisin putkeen.

Toiselle radalle, Kari Jalosen hypäri, otin Oonan tutustumisen ajaksi häkkiin kentän laidalle. Tällä kertaa ei ollutkaan niin kiirus, tietenkään... Olin päättänyt tehdä aika riskin ohjauksen heti alussa, eteen lähetys pituudelle, 180 astetta takaisin ja persjättö muurilla. Ja mitä tekee Henna? No jää katsomaan, että tuleeko se koira sitä estettä ja sen jälkeen lähes törmää seuraavana olleeseen renkaaseen, estäen koiran suorittamasta sitä. Että näin, ei ollut sitten ihan meidän päivä :(

Päivän saldona kaksi hyllyä ja vuoden nollaprosentti sen kun laskee laskemistaan :(

Lauantai-ilta vietettiin siskoni luona Kangasalla ja sunnuntaina käytiinkin sitten koko porukka tallilla. Ja pitihän sitä minunkin käydä vähän heposen selässä Sennin nukkuessa ja koirien odottaessa autossa. Hauskaa oli, vaikka heppa ei aina mennyt ihan siihen suuntaan ja sillä vauhdilla mitä ratsastaja olisi halunnut :D Paavokin pääsi tutustumaan heppaan ja mikä hienoa, siltä löytyy jonkinlainen itsesuojeluvaisto! Ei mennyt jalkoihin ja tuli ennemmin mun jalkoihin turvaan. Ei myöskään haukkunut tai muuten yrittänyt saada hevosta "leikkimään", kuten Oonalla on tapana...

Sunnuntai-iltana kotona oli kaksi väsynyttä koiraa ja yksi ylipirteä pieni tyttö, joka äidin ja isän iloksi päätti alkaa konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan samana päivänä. Ehkä parin päivän autossa istumiset teki tehtävänsä ja neiti halusi kokeilla uusia taitoja :)

Löysää aksaa

Ei se mennyt tänä viikonloppuna TSAUlla ihankuin Strömsössä... Ekasta radasta (Minna Räsänen) Oona päätti tehdä todellisen kontaktiradan, puomin alla ollut putki ei vetänyt sitä yhtään ja kahdesti meni sen sijaan puomille. Kontaktit oli kyllä hienot, ei siinä mitään :D

Toka rata (Ritva Herrala) oli hyppäri, voisi sanoa helpohko kolmosten rata. Ainut vaikeampi kohta oli alussa kepeille vienti hiukan pienemmästä kuin 90 asteen avokulmasta. Tehtiin Oonan kanssa ihan hyvä rata ja se riitti toiseen sijaan 0,2 sekuntin erolla. Voiton vei pieni Aamu-sheltti, joka oli eilen noussut kolmosiin :)

Kolmannella radalla (Minna Räsänen) oli keskivaiheella pieni hyppyhässäkkä jota hiukan aristelin. Päädyin tekemään sen saksalaisella, vaikka vasemman siivekkeen kautta takaa kierrättäessa vieressä olikin putken suu. Muuten makea rata, mutta piti mun sitten heti alussa sössiä putkeen vienti ja siitä kielto ja rutkasti tuhlaantunutta aikaa.

Fiilis ei ollut ihan kohdallaan. Kylmyys teki sen, ettei omat jalat oikein toimineet, eikä sitä asennetta oikein löytynyt. Täytynee jättää pakkaskisat toistaiseksi väliin, ei tuo Oonakaan nauti tuosta kylmyydestä.
Tämän päivän saldo siis yksi nolla (sij. 2), yksi vitonen ja yksi hylly ja koko vuoden nollaprosentti laski hiukan, ollen nyt 44%.

Kuva Sirpa Saari

FI AVA Oona

Tänään se sitten tapahtui, toiselta radalta nolla ja kolmas sija, osanottajia 30, joten sert-a ja Oonasta varjovalio <3 Aloitetaan kuitenkin alusta :)

Päivän eka rata mineillä oli Leena Rantamäki-Lahtisen hypäri. Hiukan vääntöä ja vauhtisuora, huh, tein kuten olin suunnitellutkin ja nollahan sieltä napsahti. Lähdin lenkille ja takaisin tullessa huomasin, että edelleen ollaan kärjessä. Muutama koira vielä ja rata oli käyty loppuun. Eli Oonalle voittonolla, osanottajia 25. Harmi vaan, että meillä oli jo Leenalta yksi sert-h, muuten olisi tällä radalla leivottu Oonasta hyppyvalio.

Tokalla radalla tuomarina oli Sari Mikkilä, meille aivan uusi tuttavuus. Sarin rata oli kuitenkin mulle oikein mieleinen. Hiukan oli persjätöt myöhässä ja puomilla liian aikainen vapautus oli mun moka, mutta muuten ihan jees rata. Tästä lopulta kolmas sija ja vastaavan koetoimitsijan kanssa käydyn keskustelun jälkeen mulle yllätyksenä (luulin että osanottajia on vähemmän) saatiin sert-a. Jotenkin sitä ei oikein meinannut tajuta, mutta pakkohan se oli, kun se SERT-ruusuke annettiin käteen. Oona siis 8,5-vuotiaana sai vihdoin ja viimein sen viimeisen sertin ja "valioitui".

Viimeisenä vielä yksi agilityrata, jolla päätin ottaa kontaktit kunnolla. Huolimaton ohjaus A:lle aiheutti kiellon, eikä se nyt sitä ennenkään kauheen hyvältä näyttänyt, melkein kaikki hypyt meni pitkäksi... A:lta myös hyl, kun huomautin Oonalle itsenäisestä vapautuksesta A:lta. Tästä suivaantuneena päätin juosta puomin kontaktin ohi niin paljon kuin pökkelöistä jaloista vaan lähtee ja tulihan se läpi sieltä! Ja sainpahan kantaa sen pitkästä aikaa ulos radalta. Jäi kyllä hyvä mieli tämän radan jälkeen, vaikka moni ei sitä uskoisikaan :)

Yhteenvetona päivästä: nollaprosentti 67%, nollavoitto, sert-a ja FI AVA. Ei siis ollenkaan hullumpi päivä meille :D Tämän vuoden nollaprosentti nousi ja on tällä hetkellä siis 50%, suurin mitä meillä on ikinä ollut. Oona <3

Aksapaksaa

Parin viikon tauon jälkeen oltiin eilen oman ryhmän treeneissä. Jamppa oli tehnyt kivan radan, mutta mulla oli vähän vaikeuksia pitkän odottelun jälkeen saada itseni lämpimäksi ja liikkeelle. Kun jalat (ja aivot) lähti toimimaan, niin johan kulki. Pienellä säädöllä saatiin myös se nolla aikaiseksi. Alkuun oli siis ongelmia esteellä numero 6, en päässyt takaakierrosta millään liikkeelle. Sitten kokeiltiin persjättöä väleihin 6-7 ja 7-8, Oona ei lukenut yhtään toista persjättöä, palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan ja kun mun paikat oli lämmennyt, niin johan toimi.

Prosentit kohdallaan

Tänään aloitettiin tämän vuoden kisarupeama uuden oman seuran kisoissa. Olin hiukan skeptinen muistaessano Nybergin Johannan tuomaroivan minien kaikki radat, mutta kaikki kolme rataa olivat mukavan sujuvia. Ei mitään ihmeellisiä kikkailuja, mutta silti sopivia 3-luokan kisaajille.

Ekalle radalle lähtiessä tunsin, että nyt on koira kuumana ja sitähän se, keinun kesti vielä jollain tapaa, mutta puomilta täysillä läpi. Että sellasta, harmitti taas kun ei päässyt tekemään koko rataa, mutta minkäs teet, pois on lähdettävä.

Toisena ratana myöskin agilityrata, jossa kontakteja oli huimat 4 kappaletta. Tämä rata otettiin varman päälle ja pikkusievällä ohjauksella tehtiin vuoden eka nolla. Tässä vaiheessa päivää hylly- ja nollaprosentit 50%. Sen verran kauan kontakteilla kupattiin, että sijoitus oli tällä kertaa kovassa seurassa 5./33

Päivän kolmas rata oli hypäri. Alun muurin takaakiertoa vähän epäröin rataantutustumisessa ja sehän näkyi ohjauksessa (tai ohjaamattomuudessa...), muuten ihan jees rata. Tällä hetkellä siis nollaprosentti 33%, kun koko vuoden tavoite on suurempi kuin 20%.

Paavokin pääsi mukaan, kun oli sovittu treffit kasvattaja-Johannan kanssa. Jätkä käyttäytyi oikein mallikelpoisesti, teki hiukan tokoa, leikki Topi-parsonin kanssa ja moikkasi tietenkin Redi-äitiä :)

Viimeistelytreenit

Viime viikolla ei käytykään Oonan kanssa treenaamassa, mutta tällä viikolla olikin sitten jo pakko, kun lauantaiksi olen ilmoittanut sen kolmeen starttiin ATT:lle. Mehän siis aloitettiin vuoden vaihteen jälkeen pienryhmätreenit tutussa porukassa, mutta kimpparyhmä-idealla, eli jokainen kouluttaa vuorotellen. Eka kerta meni hyvin, kouluttajana kun oli tuttuakin tutumpi Kukkulan Jamppa. Tällä kertaa vuorossa oli Stenbergin Santtu, joka on myöskin tuttu, mutta en ole ikinä ollut hänen koulutettavanaan. Huomasin taas saman ilmiön kuin monesti muulloinkin mulle uuden kouluttajan ekoissa treeneissä: en yritä kaikkeani ja teen vähän sinne päin. Ihan kun en uskaltaisi. En ymmärrä nyt tätä juttua. Aika kauan tahkottiin ja Oonakin alkoi jo hermostumaan muhun ja mun ohjauksiin (tai lähinnä siihen etten ohjannut!). Lopuksi saatiin kuitenkin tosi hyvä rata aikaiseksi ja jäi hyvä mieli ennen viikonlopun kisoja. Pitäisi yrittää jatkossa piirrellä noita ratoja tänne jemmaan, sitä odotellessa :D

Tämä ilta oli myös Paavon treeniä, on nimittäin ollut havaittavissa pientä riippuvuutta musta/Oonasta. Kotona siis ollaan hienosti yksin kun Oonakin on siellä, mutta kun Antti jää kotiin ja mä lähden Oonan kanssa treeneihin niin pitää itkeä perään. Tänään oli kuitenkin mennyt jo hienosti, alkuun itkua, mutta kun ei saanut huomiota niin rauhoittui ja palasi omiin touhuihinsa.

Paluu treenikentille

Oona palasi tänään virallisesti treenikentälle. Voi sitä tekemisen iloa ja sitä intoa! Niin paljon oli puhtia, että piti oikein varastaa pari kertaa kontakteilta, hui! Itselle huomiona se, että ns. niistot toimii yhdellä kädellä loistavasti. Jos meinaa tehdä persjätön päälle, niin pitää muistaa lähteä liikkeelle ajoissa, jotta ehtii alta pois. Kontaktien jälkeisissä tilanteissa tarkkana, ettei koiran/omaa sijaintia tarkastaessa huiska väärällä kädellä sivussa oleville esteille, Oona kun lukee ne helposti persjättöinä. Oikein mallikas treeni uudessa kotihallissa, kyllä meidän nyt kelpaa treenata kun ei tarvitse Oonankaan ottaa hiekkaista palloa suuhunsa :)

Pari iltapainikuvaa alkuviikolta :)

Pienet treenit loppiaisen kunniaksi

Käytiin Mirvan poppoon kanssa tekemässä pienet treenit hallilla. Aloitin Oonan kanssa vauhdikkaalla treenillä, jossa oli putki pimeässä kulmassa. Ensimmäisellä lähetyksellä ei löytänyt, mutta sen jälkeen sitten löysi joka kerta. Vaati siis vähän muistelua neitokaisen pääkopassa. Sitten vähän saksalaista vinolla hypyllä ja voi että miten helpolta se tuntuikaan. Onkohan tämä nyt vaan jotain uuden hallin huumaa??? En uskaltanut ottaa enempää, ettei pääse Oonan ote herpaantumaan.

Paavo teki kahta vinoa hyppyä peräkkäin "eteen"-käskyllä, kummaltakin puolelta muutama toisto. Sitten vielä viimeiselle hypylle valssi, jolle jouduin vähän aluksi auttamaan. Muutama putki ja lopuksi puomin alastuloa. Tässä on taas itsellä muistettavaa: auta koiraa löytämään oikea paikka, vapautussana ennen kuin itse liikkeelle. Hienosti on Paavo tajunnut kontaktin oikean paikan alastulolla. Eiköhän näistä rakennu oikein mallikkaat 2on2off-kontaktit :)

Vuoden ensimmäiset treenit

Me aloitettiin vuosi agilityn merkeissä. Aamulla tuli vain sellainen olo, että nyt on päästävä treenaamaan ja kun treenikaverikin löytyi, niin eihän siinä sitten muu auttanut :)

Paavo sai aloittaa treenit. Ensin muutamia toistoja putkea, joka oli jostain syystä hiukan unohtunut pojalta :o vai liekö uuden hallin oranssi-mustat putket oli vähän jänniä? Sitten hyppyä suoraan ja muutamat toistot kääntyvinä valssilla. Tämä tuntui tänään tosi hyvältä. Lopuksi kokeiltiin vielä kontaktin alastuloa trainerilla. Tähän tarvitaan selkeästi apuohjaaja, muuten Paavo kääntyy lopussa minua vasten. Täytyy siis ottaa Mirva seuraavalla kerralla mukaan :)

Oona sai tehdä ensin vauhtitreeniä ja sitä vauhtiahan piisasi :D Neiti kävi "vähän" kuumana kun juoksutin pari kertaa puomia, putka ja rimatonta hyppyä, huh! Sitten päästiin tekemään vähän rataa. Mulla ei ollut oikein mitään suunnitelmaa, lähinnä vaan se että saadaan tehtyä jotain ja kummallakin on kivaa. Jäi kyllä tosi hyvä mieli. Jatkossa tällaiset hömppätreenit pitänee jättää väliin, pelkään että haisteluongelma voi alkaa tässäkin hallissa ja sitä mä en halua tapahtuvan!

Vuoden ensimmäiset kisat on näillä näkymin oman seuran kisat, joihin lähdetään tekemään hyviä ratoja.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Yksi tämän vuoden suurimmista muutoksista on se, ettei lisenssissä luekaan enää Turun Seudun Agilityurheilijat vaan Agility-Team Turku. Vaihdoimme siis vuoden vaihteessa seuraa ja treenaamme nykyään keinonurmella. Vaihtoon oli useita syitä, enkä lähde niitä nyt tässä luettelemaan. Viikottaiset ryhmätreenit jatkuvat lähes samalla kokoonpanolla, mutta jossain vaiheessa pitäisi varmaan kokeilla löytyykö uudesta seurasta meille sopivaa kouluttajaa. Tai ehkä sitten Paavon kanssa :)

Jos nyt sitten mietitään tämän vuoden tavoitteita, niin Oonalle niitä ei paljon kerry, mutta onhan ne hyvä listata:
- Nollaprosentti suurempi kuin 20% (2011 12%, 2010 20%)
- SERT-A ja SERT-H = tuplavalio
- 10 nollaa (2011 6kpl, 2010 15kpl)
Haaveissa siintää myös IMCA syyskuun alussa Belgiassa. Toivotaan, että koira pysyy terveenä, niin näillä näkymin me olemme sinne lähdössä taas vuoden tauon jälkeen :)

Paavon tavoitteet yritän saada kasaan tämän viikon aikana kun teen treenisuunnitelman tälle vuodelle.

Näillä eväillä tähän vuoteen! Toivottavasti nähdään treeni- ja kisakentillä :)

Vuoden yhteenveto

Vuosi 2011 on tuonut mukanaa sekä suurta iloa, että myös surua. Maaliskuussa jouduimme tekemään vaikean päätöksen, oli aika luopua Leevistä. Vieläkin tätä kirjoittaessa kyyneleet valuu poskille, vaikka aikaa on kulunut jo 9 kuukautta. Heinäkuussa saimme vastaavasti perheesemme lisäystä, kun pieni tyttäremme syntyi 17. päivä. Ja kun vauva-arki on ollut aivan liian helppoa, piti minun saada itselleni uusi agilitykoiran alku. Paavo haettiin perheemme koiravahvistukseksi Espoosta lokakuun lopussa. Tämän porukan yhteiselo on jotain aivan uskomatonta, Paavo (ja tietysti myös Oona) antavat Sennin lelujen olla, vaikka ne ovat olohuoneen lattialla sekaisin koirien lelujen kanssa. Toki Senni sitten käy välillä hakemassa koirien leluja itselleen, mutta siitäkään koirat eivät välitä. Jonkun verran olen jo joutunut rajoittamaan Sennin menoa, koirien peti kun on se mielenkiintoisin paikka... Täytyy miettiä vielä tarkemmin, että mikä olisi sille paras paikka. Oona haluaa että se on takan edessä, mutta se on vähän liian lähellä Sennin "leikkipaikkaa"... Mutta siis tältä osin tämä vuosi on ollut loppujen lopuksi kuitenkin todella ihana. Päivääkään en vaihtaisi pois!

Jos sitten hiukan meidän agilityvuodesta vielä... Oonan kanssa tehtiin joitain nollia alkuvuodesta, mutta koira oli selkeästi hitaampi kun jäi himmailemaan minun juostessa mahan kanssa. Tauolle jouduttiin jäämään suunniteltua aiemmin kun Oonan toinen takajalka oireili pompottamalla ja lyhyemmällä askeleella. Käytiin eläinlääkärissä kuvillakin, mutta mitään varsinaista syytä siihen ei löytynyt. Toki kyynerissä oli iän tuomaa kulumaa ja polvissakin hiukan alkavaa nivelrikkoa. Oona sai pistoksina neljän viikon ajan viikon välein Cartropheniä. Itse en oikein uskonut tuohon, mutta tulipahan nyt annettua... Samalla aloitettiin Arthroflexkin syöttäminen ja se pidetäänkin nyt jatkuvassa käytössä. Senni oli 6 viikkoa kun lähdettiin takaisin kisakentillä.Itsellä oli vielä vähän hakemista, mutta ekoista kisoista saatiin jopa yksi nolla. Seuraava nolla odotutti vuoden viimeisiin kisoihin asti. Oli jotenkin tosi raskas syksy, ei vaan kulkenut tai jos kulki, niin sitten piti tiputtaa vika rima. 5-tuloksia tuli aivan liikaa ja ne veti mielen maahan. Treeneissä oli myös vaikeaa kun hiekan seasta löytyi aina vain enemmän ja enemmän makkaraa. Oonan motivointi oli todella vaikeaa ja useat treenit menikin pilalle kun koira löysi pohjasta makkaraa ja sen jälkeen keskittyminen ei ollut enää 100 prosenttista. Joulukuun alussa jäimmekin tauolle, ei ollut enää itsellä mitään mielenkiintoa treenata koiran kanssa joka ei tee 100 lasissa. Tavoitteet jäi täyttymättä, valion arvoa ei saatu tänä vuonna ja ensi vuodeksi ei tullut riittävästi nollia, jotta olisi päästy EO-joukkueeseen :(

Myös Paavo on päässyt aloittamaan agilityä. Olemme käyneet kahdesti hallilla treenaamassa, putkea ja hyppyä. Putkeen vedetään jo remmin tiukalla ja hyppykin alkaa pikkuhiljaa sujua oikein mallikelpoisesti. Nyt pitäisi tehdä Paavolla treenisuunnitelma valmiiksi, jotta vuoden vaihteen jälkeen päästäisiin tekemään vähän enemmän tosissaan leikin varjolla aksaa :)

Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille!

Vuoden viimeiset

Sen verran on viime aikoina kiristänyt nuppia tuo meidän hallin pohja, joka on täynnä makkaran paloja. Oona ei syty treeneissä samalla tavalla tekemiseen kun kisoissa, joten makkaran haju ottaa toisinaan nenään ja sen jälkeen työn teko ei ole enää ihan 100 prosenttista. Tästä syystä meidän tämän vuoden treenit jäi eilisiin. Ihan jees treeni, mutta pari kertaa koira oli kyllä niin kuutamolla makkaran haju nenässä että pisti oikein vihaksi. Onneksi sain kuitenkin vedettyä radan kohtuudella loppuun ja sitten äkkiä pois hallista. Ensi vuonna meidän treenikenttä vaihtuu toiseen halliin ja toivonkin että se auttaisi tähän meidän ikuisuusongelmaan jollain tapaa.

Toiset viimeiset tälle vuodelle oli Paavon rokotukset. Tai no olihan ne ensimmäisetkin :D Käytiin meidän "uudessa" vakipaikassa, eli Liedon kunnaneläinlääkäri Waltarilla. Kehui Paavoa lunkiksi pojaksi, kumpikin kiveskin löytyi ja muutenkin kaikin puolin kaikki oli kunnossa. Rokotusta jätkä ei huomannut sitten lainkaan, niin etevästi lääkäri sen tuikkasi niskanahkaan :) Kotimatkalla (kestää alle 5min) piti sitten ensimmäisen kerran kakata autoboksiin, kun ei millään malttanut kakata ell-aseman pihassa vaikka tilaisuus kyllä oli kun huomasin että on kakkahätä. Niin ja painoa 12-viikkoisella pojalla oli tänään 2,72kg.

Paavo n. 11 viikkoa

Tsaun kisoissa kolme starttia

Ensimmäisenä mineillä oli Viitasen Annen hypäri. Ihan tehtävissä oleva, mutta alussa meinasi Oona lipsahtaa väärään putkeen ja sen takia sitten myöhästyin hiukan jatkossa ja Oona teki pari pidempää kaarrosta. Pelastellen kuitenkin nolla ja toinen sija. Se viimeinen sertikin olisi tullut, mutta meillä oli tietenkin jo yksi hyppyserti Annelta... Toiselle radalle ei sitten oikein ollut asenne kohdallaan, heti alussa suunnitteluvirhe ja valssi väärään kohtaan, jonka seurauksena Oona lähti takaakiertoon ja hyppäsi esteen väärin päin. Kontaktit oli vähän niin ja näin, jos hyllyä ei olisi tullut aiemmin, niin toka vika este vielä väärin päin, joten parempi alussa kuin lopussa :D Kolmas rata oli Jalosen käsialaa, ja mulle jäi sellanen fiilis että neiti taisi hiukan varastaa lähdössä ja sen myötä eka rima alas. Sarjalle kielto, jota en korjannut ja siitä hyl. Lopussa vielä vähän putkien kanssa sekoilua, ei oikein jäänyt hyvä maku suuhun näistä vuoden vikoista kisoista :(

Paavo Pesusienen kuulumisia, ehkä vähän Oonankin :)

Huh, kylläpä päivät menee nopeasti, melkein on taas viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Aloitetaanpa tällä kertaa Paavosta. Torstaina tuli jo 10 viikkoa täyteen, musta näyttää ihan kun se ei kasvaisi ollenkaan vaikka ruokahalu on kyllä ihan uskomaton :D Ehkä tuo harha johtuu vaan siitä kun Paavo on kokoajan mun silmien alla, Johanna varmaan näkisi heti miten se on kasvanut kolmessa viikossa :) Paavo on joutunut meidän arjessa opiskelemaan että ruoan saa ottaa vain katsekontaktista ja silloinkin erillisellä luvalla, tähän Paavo on itse lisännyt istumisen. Sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä pitää eteisessä istua nätisti ja odottaa lupaa ulos/poistua eteisestä, tämänkin taidon tyyppi opetteli ihan itse :)

Asia mikä mua harmittaa, on sisäsiisteys tai lähinnä se etten mä pysty aina edistämään sen oppimista haluamallani tavalla. Siis lähinnä silloin kun touhuan tiiviisti Sennin kanssa olohuoneessa niin en yleensä huomaa kun Paavo on mennyt eteiseen ja käy sitten siellä ulko-oven edessä kakalla. Tuntuu tyhmältä kun olen kuitenkin päivät kotona ja silti en pysty/huomaa aina päästää sitä ulos kun on hätä. Kakat on jätetty huomiotta, käyty vain keräämässä pois, silti Paavo on alkanut pistellä pökäleitä välillä suuhunsa :( Noh, eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa, onhan se ihan vauva vielä :)

Ulkona on leikitty, menty vähän hypyn siivekkeiden välistä ja käyty metsässä. On leikitty vieraiden koirien kanssa ja tietysti Oonan kanssa :) Reipas poika se vaan on! Oma piha on käynyt jo niin tutuksi, että siellä viihtyisi pidempäänkin. Aika hyvin olen kuitenkin saanut luoksetulon toimimaan, paitsi silloin on turha edes yrittää kun herra vetää pupun papanoita omenapuun juurelta naamaansa...

Tässä Paavo torstaisella metsälenkillä. Taisi mennä mutelikossa vähän kuperkeikkaa :)

Pari sanaa Oonasta... Tällä viikolla on käyty kahdesti treenaamassa, torstainen meni pilalle melkein heti alkuunsa kun neiti löysi maasta namin. Keskittyminen herpaantui ja menee höyryjunavaihde päälle. Toisin sanoen, normaalisti tiukkoja teitä tekevä koira kaarrattaa ja jokaisen esteen jälkeen käyttää ensin nenää, sitten vasta katsoo minuun. Kyllä pisti taas harmittamaan. Pitää kyllä tehdä kaikkensa ettei Paavosta pääse tulemaan samanlaista! Eihän se tosiaan kisoissa tuota tee, mutta vaikea se on treenata kun ei ikinä saa koiraan samanlaista tuntua kuin kisoissa...

Perjantaina sitten valmennusryhmän treenit. Nyt tuli todistettua, että en osaa tehdä niistoja, ainakaan persjätöllä. Kokeiltiin Mirvan kanssa yhden käden niistoa Oonalle ja sehän toimi! Eli koiran puoleisella kädellä näytetään koko este. Täytyy muistaa tämä jatkossakin. Samoin sylivekki-jaakotus, joka toimii yllättävän hyvin. Valssit valui edelleen, mistä se ylimääräinen askel sinne taakse päin oikein tulee, häh?

Oona on ilmoitettu Tsaulle vuoden viimeisiin kisoihin, katsotaan saanko asenteen kohdalleen siihen mennessä. EO-haaveet olen jo unohtanut, sinne meillä ei ole ensi vuonna asiaa, valitettavasti :(