Paavo Pesusienen kuulumisia, ehkä vähän Oonankin :)

Huh, kylläpä päivät menee nopeasti, melkein on taas viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Aloitetaanpa tällä kertaa Paavosta. Torstaina tuli jo 10 viikkoa täyteen, musta näyttää ihan kun se ei kasvaisi ollenkaan vaikka ruokahalu on kyllä ihan uskomaton :D Ehkä tuo harha johtuu vaan siitä kun Paavo on kokoajan mun silmien alla, Johanna varmaan näkisi heti miten se on kasvanut kolmessa viikossa :) Paavo on joutunut meidän arjessa opiskelemaan että ruoan saa ottaa vain katsekontaktista ja silloinkin erillisellä luvalla, tähän Paavo on itse lisännyt istumisen. Sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä pitää eteisessä istua nätisti ja odottaa lupaa ulos/poistua eteisestä, tämänkin taidon tyyppi opetteli ihan itse :)

Asia mikä mua harmittaa, on sisäsiisteys tai lähinnä se etten mä pysty aina edistämään sen oppimista haluamallani tavalla. Siis lähinnä silloin kun touhuan tiiviisti Sennin kanssa olohuoneessa niin en yleensä huomaa kun Paavo on mennyt eteiseen ja käy sitten siellä ulko-oven edessä kakalla. Tuntuu tyhmältä kun olen kuitenkin päivät kotona ja silti en pysty/huomaa aina päästää sitä ulos kun on hätä. Kakat on jätetty huomiotta, käyty vain keräämässä pois, silti Paavo on alkanut pistellä pökäleitä välillä suuhunsa :( Noh, eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa, onhan se ihan vauva vielä :)

Ulkona on leikitty, menty vähän hypyn siivekkeiden välistä ja käyty metsässä. On leikitty vieraiden koirien kanssa ja tietysti Oonan kanssa :) Reipas poika se vaan on! Oma piha on käynyt jo niin tutuksi, että siellä viihtyisi pidempäänkin. Aika hyvin olen kuitenkin saanut luoksetulon toimimaan, paitsi silloin on turha edes yrittää kun herra vetää pupun papanoita omenapuun juurelta naamaansa...

Tässä Paavo torstaisella metsälenkillä. Taisi mennä mutelikossa vähän kuperkeikkaa :)

Pari sanaa Oonasta... Tällä viikolla on käyty kahdesti treenaamassa, torstainen meni pilalle melkein heti alkuunsa kun neiti löysi maasta namin. Keskittyminen herpaantui ja menee höyryjunavaihde päälle. Toisin sanoen, normaalisti tiukkoja teitä tekevä koira kaarrattaa ja jokaisen esteen jälkeen käyttää ensin nenää, sitten vasta katsoo minuun. Kyllä pisti taas harmittamaan. Pitää kyllä tehdä kaikkensa ettei Paavosta pääse tulemaan samanlaista! Eihän se tosiaan kisoissa tuota tee, mutta vaikea se on treenata kun ei ikinä saa koiraan samanlaista tuntua kuin kisoissa...

Perjantaina sitten valmennusryhmän treenit. Nyt tuli todistettua, että en osaa tehdä niistoja, ainakaan persjätöllä. Kokeiltiin Mirvan kanssa yhden käden niistoa Oonalle ja sehän toimi! Eli koiran puoleisella kädellä näytetään koko este. Täytyy muistaa tämä jatkossakin. Samoin sylivekki-jaakotus, joka toimii yllättävän hyvin. Valssit valui edelleen, mistä se ylimääräinen askel sinne taakse päin oikein tulee, häh?

Oona on ilmoitettu Tsaulle vuoden viimeisiin kisoihin, katsotaan saanko asenteen kohdalleen siihen mennessä. EO-haaveet olen jo unohtanut, sinne meillä ei ole ensi vuonna asiaa, valitettavasti :(