Pienet treenit loppiaisen kunniaksi

Käytiin Mirvan poppoon kanssa tekemässä pienet treenit hallilla. Aloitin Oonan kanssa vauhdikkaalla treenillä, jossa oli putki pimeässä kulmassa. Ensimmäisellä lähetyksellä ei löytänyt, mutta sen jälkeen sitten löysi joka kerta. Vaati siis vähän muistelua neitokaisen pääkopassa. Sitten vähän saksalaista vinolla hypyllä ja voi että miten helpolta se tuntuikaan. Onkohan tämä nyt vaan jotain uuden hallin huumaa??? En uskaltanut ottaa enempää, ettei pääse Oonan ote herpaantumaan.

Paavo teki kahta vinoa hyppyä peräkkäin "eteen"-käskyllä, kummaltakin puolelta muutama toisto. Sitten vielä viimeiselle hypylle valssi, jolle jouduin vähän aluksi auttamaan. Muutama putki ja lopuksi puomin alastuloa. Tässä on taas itsellä muistettavaa: auta koiraa löytämään oikea paikka, vapautussana ennen kuin itse liikkeelle. Hienosti on Paavo tajunnut kontaktin oikean paikan alastulolla. Eiköhän näistä rakennu oikein mallikkaat 2on2off-kontaktit :)

Paavon hoitovuoro

Vuoden ensimmäiset treenit

Me aloitettiin vuosi agilityn merkeissä. Aamulla tuli vain sellainen olo, että nyt on päästävä treenaamaan ja kun treenikaverikin löytyi, niin eihän siinä sitten muu auttanut :)

Paavo sai aloittaa treenit. Ensin muutamia toistoja putkea, joka oli jostain syystä hiukan unohtunut pojalta :o vai liekö uuden hallin oranssi-mustat putket oli vähän jänniä? Sitten hyppyä suoraan ja muutamat toistot kääntyvinä valssilla. Tämä tuntui tänään tosi hyvältä. Lopuksi kokeiltiin vielä kontaktin alastuloa trainerilla. Tähän tarvitaan selkeästi apuohjaaja, muuten Paavo kääntyy lopussa minua vasten. Täytyy siis ottaa Mirva seuraavalla kerralla mukaan :)

Oona sai tehdä ensin vauhtitreeniä ja sitä vauhtiahan piisasi :D Neiti kävi "vähän" kuumana kun juoksutin pari kertaa puomia, putka ja rimatonta hyppyä, huh! Sitten päästiin tekemään vähän rataa. Mulla ei ollut oikein mitään suunnitelmaa, lähinnä vaan se että saadaan tehtyä jotain ja kummallakin on kivaa. Jäi kyllä tosi hyvä mieli. Jatkossa tällaiset hömppätreenit pitänee jättää väliin, pelkään että haisteluongelma voi alkaa tässäkin hallissa ja sitä mä en halua tapahtuvan!

Vuoden ensimmäiset kisat on näillä näkymin oman seuran kisat, joihin lähdetään tekemään hyviä ratoja.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Yksi tämän vuoden suurimmista muutoksista on se, ettei lisenssissä luekaan enää Turun Seudun Agilityurheilijat vaan Agility-Team Turku. Vaihdoimme siis vuoden vaihteessa seuraa ja treenaamme nykyään keinonurmella. Vaihtoon oli useita syitä, enkä lähde niitä nyt tässä luettelemaan. Viikottaiset ryhmätreenit jatkuvat lähes samalla kokoonpanolla, mutta jossain vaiheessa pitäisi varmaan kokeilla löytyykö uudesta seurasta meille sopivaa kouluttajaa. Tai ehkä sitten Paavon kanssa :)

Jos nyt sitten mietitään tämän vuoden tavoitteita, niin Oonalle niitä ei paljon kerry, mutta onhan ne hyvä listata:
- Nollaprosentti suurempi kuin 20% (2011 12%, 2010 20%)
- SERT-A ja SERT-H = tuplavalio
- 10 nollaa (2011 6kpl, 2010 15kpl)
Haaveissa siintää myös IMCA syyskuun alussa Belgiassa. Toivotaan, että koira pysyy terveenä, niin näillä näkymin me olemme sinne lähdössä taas vuoden tauon jälkeen :)

Paavon tavoitteet yritän saada kasaan tämän viikon aikana kun teen treenisuunnitelman tälle vuodelle.

Näillä eväillä tähän vuoteen! Toivottavasti nähdään treeni- ja kisakentillä :)

Vuoden yhteenveto

Vuosi 2011 on tuonut mukanaa sekä suurta iloa, että myös surua. Maaliskuussa jouduimme tekemään vaikean päätöksen, oli aika luopua Leevistä. Vieläkin tätä kirjoittaessa kyyneleet valuu poskille, vaikka aikaa on kulunut jo 9 kuukautta. Heinäkuussa saimme vastaavasti perheesemme lisäystä, kun pieni tyttäremme syntyi 17. päivä. Ja kun vauva-arki on ollut aivan liian helppoa, piti minun saada itselleni uusi agilitykoiran alku. Paavo haettiin perheemme koiravahvistukseksi Espoosta lokakuun lopussa. Tämän porukan yhteiselo on jotain aivan uskomatonta, Paavo (ja tietysti myös Oona) antavat Sennin lelujen olla, vaikka ne ovat olohuoneen lattialla sekaisin koirien lelujen kanssa. Toki Senni sitten käy välillä hakemassa koirien leluja itselleen, mutta siitäkään koirat eivät välitä. Jonkun verran olen jo joutunut rajoittamaan Sennin menoa, koirien peti kun on se mielenkiintoisin paikka... Täytyy miettiä vielä tarkemmin, että mikä olisi sille paras paikka. Oona haluaa että se on takan edessä, mutta se on vähän liian lähellä Sennin "leikkipaikkaa"... Mutta siis tältä osin tämä vuosi on ollut loppujen lopuksi kuitenkin todella ihana. Päivääkään en vaihtaisi pois!

Jos sitten hiukan meidän agilityvuodesta vielä... Oonan kanssa tehtiin joitain nollia alkuvuodesta, mutta koira oli selkeästi hitaampi kun jäi himmailemaan minun juostessa mahan kanssa. Tauolle jouduttiin jäämään suunniteltua aiemmin kun Oonan toinen takajalka oireili pompottamalla ja lyhyemmällä askeleella. Käytiin eläinlääkärissä kuvillakin, mutta mitään varsinaista syytä siihen ei löytynyt. Toki kyynerissä oli iän tuomaa kulumaa ja polvissakin hiukan alkavaa nivelrikkoa. Oona sai pistoksina neljän viikon ajan viikon välein Cartropheniä. Itse en oikein uskonut tuohon, mutta tulipahan nyt annettua... Samalla aloitettiin Arthroflexkin syöttäminen ja se pidetäänkin nyt jatkuvassa käytössä. Senni oli 6 viikkoa kun lähdettiin takaisin kisakentillä.Itsellä oli vielä vähän hakemista, mutta ekoista kisoista saatiin jopa yksi nolla. Seuraava nolla odotutti vuoden viimeisiin kisoihin asti. Oli jotenkin tosi raskas syksy, ei vaan kulkenut tai jos kulki, niin sitten piti tiputtaa vika rima. 5-tuloksia tuli aivan liikaa ja ne veti mielen maahan. Treeneissä oli myös vaikeaa kun hiekan seasta löytyi aina vain enemmän ja enemmän makkaraa. Oonan motivointi oli todella vaikeaa ja useat treenit menikin pilalle kun koira löysi pohjasta makkaraa ja sen jälkeen keskittyminen ei ollut enää 100 prosenttista. Joulukuun alussa jäimmekin tauolle, ei ollut enää itsellä mitään mielenkiintoa treenata koiran kanssa joka ei tee 100 lasissa. Tavoitteet jäi täyttymättä, valion arvoa ei saatu tänä vuonna ja ensi vuodeksi ei tullut riittävästi nollia, jotta olisi päästy EO-joukkueeseen :(

Myös Paavo on päässyt aloittamaan agilityä. Olemme käyneet kahdesti hallilla treenaamassa, putkea ja hyppyä. Putkeen vedetään jo remmin tiukalla ja hyppykin alkaa pikkuhiljaa sujua oikein mallikelpoisesti. Nyt pitäisi tehdä Paavolla treenisuunnitelma valmiiksi, jotta vuoden vaihteen jälkeen päästäisiin tekemään vähän enemmän tosissaan leikin varjolla aksaa :)

Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille!

Rauhallista Joulun aikaa!

Ensimmäinen yökyläily

Paavo pääsi ensimmäistä kertaa yökylään ma-ti väliseksi yöksi, kun me lähdettiin muun poppoon kanssa itsenäisyyspäiväksi mun vanhempien luokse Lahteen. Kolme pientä lasta, kohtuu pieni kerrostaloasunto, äidin valkoiset matot = ei Paavoa tällä kertaa mukaan :) Paavo pääsikin ystäväni Mirvan ja pumien luokse hoitoon. Luovutus suoritettiin hallilla ja sitä ennen Paavo pääsi hiukan treenaamaan aksaa. Putki alkaa olemaan jo aika hanskassa, hienosti hakee eri kulmista remmin päässä putkea. Yksi virheellinen toisto tuli, muuten kaikki hienosti läpi. Lisäksi tehtiin hiukan hyppyä, sekä eteen käskyllä, että valssaten. Treenin jälkeen Paavo jäi vielä Mirvan kanssa hallille, kun Mirva treenasi vielä omat koirat ja koulutti. Ilta oli ilmeisesti mennyt riehuessa Mirvan 7kk vanhan pumitytön Innan kanssa. Olivat kuulemma hyvä parivaljakko :) Tiistai-iltana kotiin haettiin pieni, väsynyt, mutta onnellinen hoitokoira <3

Tässä pari Mirvan ottamaa kuvaa Paavosta hoidossa.

Paavo päiväunilla

Inna ja Paavo leikkii

Vuoden viimeiset

Sen verran on viime aikoina kiristänyt nuppia tuo meidän hallin pohja, joka on täynnä makkaran paloja. Oona ei syty treeneissä samalla tavalla tekemiseen kun kisoissa, joten makkaran haju ottaa toisinaan nenään ja sen jälkeen työn teko ei ole enää ihan 100 prosenttista. Tästä syystä meidän tämän vuoden treenit jäi eilisiin. Ihan jees treeni, mutta pari kertaa koira oli kyllä niin kuutamolla makkaran haju nenässä että pisti oikein vihaksi. Onneksi sain kuitenkin vedettyä radan kohtuudella loppuun ja sitten äkkiä pois hallista. Ensi vuonna meidän treenikenttä vaihtuu toiseen halliin ja toivonkin että se auttaisi tähän meidän ikuisuusongelmaan jollain tapaa.

Toiset viimeiset tälle vuodelle oli Paavon rokotukset. Tai no olihan ne ensimmäisetkin :D Käytiin meidän "uudessa" vakipaikassa, eli Liedon kunnaneläinlääkäri Waltarilla. Kehui Paavoa lunkiksi pojaksi, kumpikin kiveskin löytyi ja muutenkin kaikin puolin kaikki oli kunnossa. Rokotusta jätkä ei huomannut sitten lainkaan, niin etevästi lääkäri sen tuikkasi niskanahkaan :) Kotimatkalla (kestää alle 5min) piti sitten ensimmäisen kerran kakata autoboksiin, kun ei millään malttanut kakata ell-aseman pihassa vaikka tilaisuus kyllä oli kun huomasin että on kakkahätä. Niin ja painoa 12-viikkoisella pojalla oli tänään 2,72kg.

Paavo n. 11 viikkoa

Tsaun kisoissa kolme starttia

Ensimmäisenä mineillä oli Viitasen Annen hypäri. Ihan tehtävissä oleva, mutta alussa meinasi Oona lipsahtaa väärään putkeen ja sen takia sitten myöhästyin hiukan jatkossa ja Oona teki pari pidempää kaarrosta. Pelastellen kuitenkin nolla ja toinen sija. Se viimeinen sertikin olisi tullut, mutta meillä oli tietenkin jo yksi hyppyserti Annelta... Toiselle radalle ei sitten oikein ollut asenne kohdallaan, heti alussa suunnitteluvirhe ja valssi väärään kohtaan, jonka seurauksena Oona lähti takaakiertoon ja hyppäsi esteen väärin päin. Kontaktit oli vähän niin ja näin, jos hyllyä ei olisi tullut aiemmin, niin toka vika este vielä väärin päin, joten parempi alussa kuin lopussa :D Kolmas rata oli Jalosen käsialaa, ja mulle jäi sellanen fiilis että neiti taisi hiukan varastaa lähdössä ja sen myötä eka rima alas. Sarjalle kielto, jota en korjannut ja siitä hyl. Lopussa vielä vähän putkien kanssa sekoilua, ei oikein jäänyt hyvä maku suuhun näistä vuoden vikoista kisoista :(

Paavo Pesusienen kuulumisia, ehkä vähän Oonankin :)

Huh, kylläpä päivät menee nopeasti, melkein on taas viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Aloitetaanpa tällä kertaa Paavosta. Torstaina tuli jo 10 viikkoa täyteen, musta näyttää ihan kun se ei kasvaisi ollenkaan vaikka ruokahalu on kyllä ihan uskomaton :D Ehkä tuo harha johtuu vaan siitä kun Paavo on kokoajan mun silmien alla, Johanna varmaan näkisi heti miten se on kasvanut kolmessa viikossa :) Paavo on joutunut meidän arjessa opiskelemaan että ruoan saa ottaa vain katsekontaktista ja silloinkin erillisellä luvalla, tähän Paavo on itse lisännyt istumisen. Sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä pitää eteisessä istua nätisti ja odottaa lupaa ulos/poistua eteisestä, tämänkin taidon tyyppi opetteli ihan itse :)

Asia mikä mua harmittaa, on sisäsiisteys tai lähinnä se etten mä pysty aina edistämään sen oppimista haluamallani tavalla. Siis lähinnä silloin kun touhuan tiiviisti Sennin kanssa olohuoneessa niin en yleensä huomaa kun Paavo on mennyt eteiseen ja käy sitten siellä ulko-oven edessä kakalla. Tuntuu tyhmältä kun olen kuitenkin päivät kotona ja silti en pysty/huomaa aina päästää sitä ulos kun on hätä. Kakat on jätetty huomiotta, käyty vain keräämässä pois, silti Paavo on alkanut pistellä pökäleitä välillä suuhunsa :( Noh, eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa, onhan se ihan vauva vielä :)

Ulkona on leikitty, menty vähän hypyn siivekkeiden välistä ja käyty metsässä. On leikitty vieraiden koirien kanssa ja tietysti Oonan kanssa :) Reipas poika se vaan on! Oma piha on käynyt jo niin tutuksi, että siellä viihtyisi pidempäänkin. Aika hyvin olen kuitenkin saanut luoksetulon toimimaan, paitsi silloin on turha edes yrittää kun herra vetää pupun papanoita omenapuun juurelta naamaansa...

Tässä Paavo torstaisella metsälenkillä. Taisi mennä mutelikossa vähän kuperkeikkaa :)

Pari sanaa Oonasta... Tällä viikolla on käyty kahdesti treenaamassa, torstainen meni pilalle melkein heti alkuunsa kun neiti löysi maasta namin. Keskittyminen herpaantui ja menee höyryjunavaihde päälle. Toisin sanoen, normaalisti tiukkoja teitä tekevä koira kaarrattaa ja jokaisen esteen jälkeen käyttää ensin nenää, sitten vasta katsoo minuun. Kyllä pisti taas harmittamaan. Pitää kyllä tehdä kaikkensa ettei Paavosta pääse tulemaan samanlaista! Eihän se tosiaan kisoissa tuota tee, mutta vaikea se on treenata kun ei ikinä saa koiraan samanlaista tuntua kuin kisoissa...

Perjantaina sitten valmennusryhmän treenit. Nyt tuli todistettua, että en osaa tehdä niistoja, ainakaan persjätöllä. Kokeiltiin Mirvan kanssa yhden käden niistoa Oonalle ja sehän toimi! Eli koiran puoleisella kädellä näytetään koko este. Täytyy muistaa tämä jatkossakin. Samoin sylivekki-jaakotus, joka toimii yllättävän hyvin. Valssit valui edelleen, mistä se ylimääräinen askel sinne taakse päin oikein tulee, häh?

Oona on ilmoitettu Tsaulle vuoden viimeisiin kisoihin, katsotaan saanko asenteen kohdalleen siihen mennessä. EO-haaveet olen jo unohtanut, sinne meillä ei ole ensi vuonna asiaa, valitettavasti :(