Tsaun kisoissa kolme starttia

Ensimmäisenä mineillä oli Viitasen Annen hypäri. Ihan tehtävissä oleva, mutta alussa meinasi Oona lipsahtaa väärään putkeen ja sen takia sitten myöhästyin hiukan jatkossa ja Oona teki pari pidempää kaarrosta. Pelastellen kuitenkin nolla ja toinen sija. Se viimeinen sertikin olisi tullut, mutta meillä oli tietenkin jo yksi hyppyserti Annelta... Toiselle radalle ei sitten oikein ollut asenne kohdallaan, heti alussa suunnitteluvirhe ja valssi väärään kohtaan, jonka seurauksena Oona lähti takaakiertoon ja hyppäsi esteen väärin päin. Kontaktit oli vähän niin ja näin, jos hyllyä ei olisi tullut aiemmin, niin toka vika este vielä väärin päin, joten parempi alussa kuin lopussa :D Kolmas rata oli Jalosen käsialaa, ja mulle jäi sellanen fiilis että neiti taisi hiukan varastaa lähdössä ja sen myötä eka rima alas. Sarjalle kielto, jota en korjannut ja siitä hyl. Lopussa vielä vähän putkien kanssa sekoilua, ei oikein jäänyt hyvä maku suuhun näistä vuoden vikoista kisoista :(

Paavo Pesusienen kuulumisia, ehkä vähän Oonankin :)

Huh, kylläpä päivät menee nopeasti, melkein on taas viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Aloitetaanpa tällä kertaa Paavosta. Torstaina tuli jo 10 viikkoa täyteen, musta näyttää ihan kun se ei kasvaisi ollenkaan vaikka ruokahalu on kyllä ihan uskomaton :D Ehkä tuo harha johtuu vaan siitä kun Paavo on kokoajan mun silmien alla, Johanna varmaan näkisi heti miten se on kasvanut kolmessa viikossa :) Paavo on joutunut meidän arjessa opiskelemaan että ruoan saa ottaa vain katsekontaktista ja silloinkin erillisellä luvalla, tähän Paavo on itse lisännyt istumisen. Sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä pitää eteisessä istua nätisti ja odottaa lupaa ulos/poistua eteisestä, tämänkin taidon tyyppi opetteli ihan itse :)

Asia mikä mua harmittaa, on sisäsiisteys tai lähinnä se etten mä pysty aina edistämään sen oppimista haluamallani tavalla. Siis lähinnä silloin kun touhuan tiiviisti Sennin kanssa olohuoneessa niin en yleensä huomaa kun Paavo on mennyt eteiseen ja käy sitten siellä ulko-oven edessä kakalla. Tuntuu tyhmältä kun olen kuitenkin päivät kotona ja silti en pysty/huomaa aina päästää sitä ulos kun on hätä. Kakat on jätetty huomiotta, käyty vain keräämässä pois, silti Paavo on alkanut pistellä pökäleitä välillä suuhunsa :( Noh, eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa, onhan se ihan vauva vielä :)

Ulkona on leikitty, menty vähän hypyn siivekkeiden välistä ja käyty metsässä. On leikitty vieraiden koirien kanssa ja tietysti Oonan kanssa :) Reipas poika se vaan on! Oma piha on käynyt jo niin tutuksi, että siellä viihtyisi pidempäänkin. Aika hyvin olen kuitenkin saanut luoksetulon toimimaan, paitsi silloin on turha edes yrittää kun herra vetää pupun papanoita omenapuun juurelta naamaansa...

Tässä Paavo torstaisella metsälenkillä. Taisi mennä mutelikossa vähän kuperkeikkaa :)

Pari sanaa Oonasta... Tällä viikolla on käyty kahdesti treenaamassa, torstainen meni pilalle melkein heti alkuunsa kun neiti löysi maasta namin. Keskittyminen herpaantui ja menee höyryjunavaihde päälle. Toisin sanoen, normaalisti tiukkoja teitä tekevä koira kaarrattaa ja jokaisen esteen jälkeen käyttää ensin nenää, sitten vasta katsoo minuun. Kyllä pisti taas harmittamaan. Pitää kyllä tehdä kaikkensa ettei Paavosta pääse tulemaan samanlaista! Eihän se tosiaan kisoissa tuota tee, mutta vaikea se on treenata kun ei ikinä saa koiraan samanlaista tuntua kuin kisoissa...

Perjantaina sitten valmennusryhmän treenit. Nyt tuli todistettua, että en osaa tehdä niistoja, ainakaan persjätöllä. Kokeiltiin Mirvan kanssa yhden käden niistoa Oonalle ja sehän toimi! Eli koiran puoleisella kädellä näytetään koko este. Täytyy muistaa tämä jatkossakin. Samoin sylivekki-jaakotus, joka toimii yllättävän hyvin. Valssit valui edelleen, mistä se ylimääräinen askel sinne taakse päin oikein tulee, häh?

Oona on ilmoitettu Tsaulle vuoden viimeisiin kisoihin, katsotaan saanko asenteen kohdalleen siihen mennessä. EO-haaveet olen jo unohtanut, sinne meillä ei ole ensi vuonna asiaa, valitettavasti :(

Viikon viimeiset

Tämä viikko päätettiin Elina Jänesniemen koulutukseen. Ensimmäisellä yrittämällä ohjaaja oli löysä ja koira haaveili maahan pudonneista nameista... Sitten potkittiin ohjaajaan vähän asennetta ja juoksutekniikkaa (miksi mä olen alkanut töpöttää kantapäät edellä radalla?!), niin johan lähti luistamaan. Yhdessä valssissa varmistelin liikaa, kun piti tehdä vain painonsiirto takajalalle, niin minähän otin oikein koko askeleen taakse päin ja aivan turhaan! Siinä taas treenattavaa :) Seuraavaksi treenattiin pyöritystä, pitää vaan muistaa mennä aina sille puolelle pyörittämään mistä koira ponnistaa ja käsi alas. Samassa kohtaa niisto toimi hyvin, mutta siihenkin hiukan tekniikkatreeniä, eli merkkaus keskelle rimaa ja koiran suoritus varmemmaksi = lisää palkkaa. Kieltoja ei enää sallita! Meidän tekniikkatreenit keskittyi nyt kaikenlaisiin siivekkeen ympäri kiertämisiin, viimeisin oli niistopersjättö tai ei kuitenkaan :D Pitää muistaa taas tulla sille puolelle estettä mistä koira ponnistaa ja niin, että siiveke on oman selän takana ja koiran puoleinen jalka eteen.

Nyt siis asennetta kehiin, mun liikkuminen on kuulemma hyvää kun vaan liikun, eikä ohjauksessakaan ole vikaa, en vaan luota itseeni enkä koiraan tietyissä tilanteissa :D

Niin ja Paavo pääsi tekemään hallissa yhden puomin alastulon, sekä leikkimään ketulla :)

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana...

En taas ymmärrä, miksi en osaa nauttia siitä että tehtiin tänään kolme tosi nättiä rataa, mutta jokaisella radalla lopussa (taisi olla esteillä 18, 19 ja 16) ohjaaja tekee pienen pienen virheen ja sen seurauksena hyl/kielto. Eipä olisi ollut kaukana triplanollakaan, mutta minkäs teet, ei taida pää vaan kestää :(

Radat oli tänään tosi kivoja, vaikka vähän pitikin miettiä miten niitä ohjaisi. Ensimmäisenä Sami Topran hyppyrata ja tästä tosiaan esteen 17 jälkeen onnistuin irrottamaan Oonan väärälle hypylle putken sijaan. Toisin sanoen, lopetin ohjauksen ja Oona kuvitteli loppusuoran jatkuvan aivan toiseen suuntaan kuin se oikeasti olisi jatkunut... Radan puolivälissä jouduin ottamaan Oonaa hypyn takaa aika tiukasti ja sitä seuraava valssi myöhästyi, tämän takia hätäratkaisuna valssin sijaan vedin Oonan putken "väärän" pään ohi ja sehän onnistui. Ei muuta kuin treenattavien listalle nuo putken väärän pään ohitukset vetämällä :) Eka agilityrata oli Saviojan Annen ja olipas taas kiva. Mä jotenkin tykkään noista Annen radoista, sopivasti vääntöä, mutta ne ei mene liiallisuuksiin. Tältä radalta sitten se kielto keinulta. A:n alla olleesta putkesta tultiin toiseksi viimeisenä olleelle keinulle ja minä en ohjannut :( Koira siis keinusta ohi ja ei kun uudestaan... Omaan pääkoppaan treenattavaksi putken jälkeiset tilanteet ja keinulle viennit. Näissä kun meillä tuntuu olevan usein ongelmia. Kolmas rata oli edelleen Annen agilityrata ja taas oikein kivan oloinen. Tämäkin rata hienosti nollalla esteelle 16, josta omasta hätiköinnistä johtuen valssin jälkeen kielto hypyltä. Olin ilmeisesti sijoittunut hiukan väärin, liian kauas tuosta hypystä ja kun siitä piti kääntyä 90 astetta kepeille, niin Oonahan tuli mun mukana ohi. Ja loppu radan niistot yms. sitten hienosti. Voi että tämän päivän radat pisti kyllä harmittamaan. Tähän kaatui meidän haaveet ensi kesän EO:sta :(

Jottei menisi ihan pelkästään Oonan kisojen puimiseksi, niin pitäähän sitä vähän Paavostakin kirjoittaa :) Paavo oli tänään ensimmäistä kertaa ATT:n hallilla ja oli siellä niinkuin olisi aina ollutkin :D Hiukan piti kumirouhetta maistella, mutta sekin loppui yhden kerran kokeilun jälkeen. Ja mikä parasta, Paavo pääsi treffaamaan kaksi päivää vanhempaa Lumi-parsonia, sekä 8-viikkoista russelipoikaa. Lumin kanssa Paavo ei oikein tiennyt miten päin pitäisi olla, eikä leikki oikein vielä luistanut, mutta tuon pienen russelipojan kanssa alun alistusyritysten jälkeen pääsivät jo hiukan hammastelemaan. Paavo on kyllä tosi rohkea, sitä ei paljon uudet paikat jännitä, aina on kuin kotonaan. Tästä lienee iso kiitos kasvattajalle, joka on kuskannut pentuja mukanaan. Paavo olisi tietenkin halunnut treffata kaikkia mahdollisia koiria, mutta otettiin hiukan rajoitinta päälle, kun tunnetusti kaikki koirat ei aksahallilla tykkää vieraista koirista ja toiset ei vaan siedä pentuja... Hallissa leikittiin vähän lapasella ja ketulla, kumpikin oli pop! Tai no, lihakaupan leikkelemakkara taisi olla vielä enemmän pop :D

Tässä vielä pari kuvaa Paavosta kahden viikon takaa TSAUn 20-vuotiskisoista.

Kettu on lempparilelu

Söpöstelijä (kuva Sirpa Saari)

Slurps (kuva Sirpa Saari)

Luoksetulo <3 (kuva Sirpa Saari)

Paavo 9 viikkoa!

Paavolla tuli eilen mittariin huimat 9 viikkoa! Näinä kahtena meillä vietettynä viikkona on treenattu yksinoloa, sisäsiisteyttä, leikkimistä, omaa nimeä, ihan pikkasen piha-aksaa ja ennen kaikkea ehdollistettu Paavo naksuun. Tuo naksuttelu on mulle Oonan kanssa jo tuttu juttu ja olen tykännyt siitä, että Oona tarjoaa itsenäisesti temppuja yms. Kolmen kerran jälkeen kokeilin miten Paavo reagoi naksun ääneen ja sehän reagoi, heti lähti etsimään namia maasta :) Tähän perään tehtiin vielä katsekontaktiharjoitusta naksutellen ja Paavo oli ihan super <3 Katsekontaktia on kyllä harjoiteltu jo ruokakupillakin ja ulos/sisään kulkiessa.

Paavon treenattavat: luoksetulo, pidempi katsekontakti, leikkiminen.

Jampan treenit

Olipas kivat treenit tänään. Oona tuntui olevan "liekeissä", liekö syynä palkkana olleet leikkelemakkaran palat vai tuo uusi perheenjäsen. Tänään ei nimittäin tarvinnut haistella hiekkaa väliaikoina, niinkun välillä on neidillä ollut tapana... Lähtöongelma nostelee vaihteeksi päätään, jos en katso vähän väliä koiraa kun kävelen hyppyjen taakse vastaanottamaan, niin Oona kyllä takuuvarmasti nousee. Tänään teinkin sitten niin, että kehuin sitä kokoajan kun kävelin pois päin, näytti toimivan ihan ok. Jamppa oli tehnyt ns. ansaradan. Aika monessa kohdassa oli ansahyppy tai putki tyrkyllä. Näihin ansoihin me ei menty, mutta ensimmäisellä yrittämällä ajattelin kesken keppejä seuraavaa hyppyä jota varten kepeillä piti irrota hiukan sivusuunnassa ja yllättäen sitten Oona tulikin 2. viimeisestä välistä pois. Tein siis ajattelemattani pienen terävän liikkeen kepeiltä pois päin ja Oona luki sen niin että pitää tulla kepeiltä pois... Toisella kerralla sitten onnistui. Palkkasin keinun kontaktin, se kun tuntuu olevan ainut hiukan epävarma kisoissa. Pussin jälkeisessä valssissa olin auttamattomasti myöhässä, tulihan se siihen mukaan, mutta kaarratti tosi kaukaa. Tähän kokeiltiin pariakin vaihtoehtoa, mutta persjättö oli paras meille, kuten monesti muuilloinkin :) Jäipä tosi hyvä mieli, koira hyppysissä ja omat ohjauskuviot kohdallaan, ei muuta kuin kohti agilityn täyteistä viikonloppua, eli lauantaina kolme rataa ATT:llä ja sunnuntaina Elinan koulutus valmennusryhmälle.

Paavon päivät

Paavon päivät koostuu metsäilyistä.

Nukkumisesta

Uusien asioiden opettelusta

Leikkimisestä

Paavo the aksakoira

Paavolla oli tänään ensimmäiset aksatreenit. Ensin vähän leikittiin, sitten juostiin neljä kertaa siivekkeiden välistä täysillä palkalle. Ihanan innokas Paavo <3

Oonakin sai tehdä piha-aksatreenit. Teemana oli perjantaina kaivelemaan jäänyt vippaus. Pienellä viilauksella sekin lähti sujumaan oikein mallikelpoisesti. Pitänee ottaa ko. ohjaus mukaan repertuaariin, eihän se ollutkaan niin vaikeaa kuin miltä perjantaina tuntui (mm. silloin kun tupsahdin nenälleen Tsaukkilan hiekkaa tutkailemaan...). Tätä lisää :)

Valmennusryhmän treenit

Tänään oli ensimmäiset Jouni Oreniuksen vetämät valmennusryhmän treenit. Ihan ei alkanut hyvin tämä meidän treenaus kun sattuneesta syystä Senni oli mulla mukana hallilla ja neiti ei tällä kertaa ollut ihan niin tyytyväinen kuin normaalisti. Keskittyminen siis häiriintyi aika pahasti kun neiti kitisi koko treenin ajan :( Rata oli ihan ok, vähän turhaan lähetin Oonaa eteen vaikka tiedossa oli tiukka käännös. Oonassa oli havaittavissa lähdöissä pientä epävarmuutta, pitää ensi viikolla treeneissä vahvistaa sitä hiukan. Keinun kontakti ei ole millään tavalla itsenäinen, joten se aiheutti hiukan päänvaivaa. Tässäpä hyvä pointti mitä opetella Paavon kanssa paremmin, eli itsenäinen keinu. Lisäksi kahdessakin kohtaa tarvittiin vippausta, joka ei ohjaajalta onnistu. Tämäkin siis treenattavien listalle, myös Oonan kanssa. Treenit oli omalta osalta siis ihan jees, ei mitkään huippuhyvät, mutta antoi ajattelemisen aihetta.

Paavokin oli mukana ja sai treffata ihanan Armaksen. Kyllä huomaa, että kasvattajan luona on saanut tutustua kelpiepoikaan :) Paavon kanssa on tällä viikolla treenattu katsekontaktia ruoan kanssa ja hiukan ehdollistettu naksuun. Poika on onneksi ahne, joten tuo naksun opettaminen ei varmasti tule olemaan ongelma. Niin ja lisäksi on harjoiteltu pihalla leikkimistä ehkä kerran päivässä :)

Kuulumisia

Paavo on sopeutunut hienosti meidän perheeseen. Yöt se nukkuu heräämättä meidän sängyn vieressä olevassa kopassa, päivisin on harjoiteltu yksin oloa ja käyty ulkona leikkimässä :) Oonakin lämpeää pari kertaa päivässä leikkimään Paavon kanssa, on ne vaan ihania :)

Ensimmäinen tapaaminen

Ensimmäisenä iltana nukutaan lähekkäin

Talon tavoille opettelua

Ja sit painitaan :)