Vuoden yhteenveto

Vuosi 2011 on tuonut mukanaa sekä suurta iloa, että myös surua. Maaliskuussa jouduimme tekemään vaikean päätöksen, oli aika luopua Leevistä. Vieläkin tätä kirjoittaessa kyyneleet valuu poskille, vaikka aikaa on kulunut jo 9 kuukautta. Heinäkuussa saimme vastaavasti perheesemme lisäystä, kun pieni tyttäremme syntyi 17. päivä. Ja kun vauva-arki on ollut aivan liian helppoa, piti minun saada itselleni uusi agilitykoiran alku. Paavo haettiin perheemme koiravahvistukseksi Espoosta lokakuun lopussa. Tämän porukan yhteiselo on jotain aivan uskomatonta, Paavo (ja tietysti myös Oona) antavat Sennin lelujen olla, vaikka ne ovat olohuoneen lattialla sekaisin koirien lelujen kanssa. Toki Senni sitten käy välillä hakemassa koirien leluja itselleen, mutta siitäkään koirat eivät välitä. Jonkun verran olen jo joutunut rajoittamaan Sennin menoa, koirien peti kun on se mielenkiintoisin paikka... Täytyy miettiä vielä tarkemmin, että mikä olisi sille paras paikka. Oona haluaa että se on takan edessä, mutta se on vähän liian lähellä Sennin "leikkipaikkaa"... Mutta siis tältä osin tämä vuosi on ollut loppujen lopuksi kuitenkin todella ihana. Päivääkään en vaihtaisi pois!

Jos sitten hiukan meidän agilityvuodesta vielä... Oonan kanssa tehtiin joitain nollia alkuvuodesta, mutta koira oli selkeästi hitaampi kun jäi himmailemaan minun juostessa mahan kanssa. Tauolle jouduttiin jäämään suunniteltua aiemmin kun Oonan toinen takajalka oireili pompottamalla ja lyhyemmällä askeleella. Käytiin eläinlääkärissä kuvillakin, mutta mitään varsinaista syytä siihen ei löytynyt. Toki kyynerissä oli iän tuomaa kulumaa ja polvissakin hiukan alkavaa nivelrikkoa. Oona sai pistoksina neljän viikon ajan viikon välein Cartropheniä. Itse en oikein uskonut tuohon, mutta tulipahan nyt annettua... Samalla aloitettiin Arthroflexkin syöttäminen ja se pidetäänkin nyt jatkuvassa käytössä. Senni oli 6 viikkoa kun lähdettiin takaisin kisakentillä.Itsellä oli vielä vähän hakemista, mutta ekoista kisoista saatiin jopa yksi nolla. Seuraava nolla odotutti vuoden viimeisiin kisoihin asti. Oli jotenkin tosi raskas syksy, ei vaan kulkenut tai jos kulki, niin sitten piti tiputtaa vika rima. 5-tuloksia tuli aivan liikaa ja ne veti mielen maahan. Treeneissä oli myös vaikeaa kun hiekan seasta löytyi aina vain enemmän ja enemmän makkaraa. Oonan motivointi oli todella vaikeaa ja useat treenit menikin pilalle kun koira löysi pohjasta makkaraa ja sen jälkeen keskittyminen ei ollut enää 100 prosenttista. Joulukuun alussa jäimmekin tauolle, ei ollut enää itsellä mitään mielenkiintoa treenata koiran kanssa joka ei tee 100 lasissa. Tavoitteet jäi täyttymättä, valion arvoa ei saatu tänä vuonna ja ensi vuodeksi ei tullut riittävästi nollia, jotta olisi päästy EO-joukkueeseen :(

Myös Paavo on päässyt aloittamaan agilityä. Olemme käyneet kahdesti hallilla treenaamassa, putkea ja hyppyä. Putkeen vedetään jo remmin tiukalla ja hyppykin alkaa pikkuhiljaa sujua oikein mallikelpoisesti. Nyt pitäisi tehdä Paavolla treenisuunnitelma valmiiksi, jotta vuoden vaihteen jälkeen päästäisiin tekemään vähän enemmän tosissaan leikin varjolla aksaa :)

Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille!

Rauhallista Joulun aikaa!

Ensimmäinen yökyläily

Paavo pääsi ensimmäistä kertaa yökylään ma-ti väliseksi yöksi, kun me lähdettiin muun poppoon kanssa itsenäisyyspäiväksi mun vanhempien luokse Lahteen. Kolme pientä lasta, kohtuu pieni kerrostaloasunto, äidin valkoiset matot = ei Paavoa tällä kertaa mukaan :) Paavo pääsikin ystäväni Mirvan ja pumien luokse hoitoon. Luovutus suoritettiin hallilla ja sitä ennen Paavo pääsi hiukan treenaamaan aksaa. Putki alkaa olemaan jo aika hanskassa, hienosti hakee eri kulmista remmin päässä putkea. Yksi virheellinen toisto tuli, muuten kaikki hienosti läpi. Lisäksi tehtiin hiukan hyppyä, sekä eteen käskyllä, että valssaten. Treenin jälkeen Paavo jäi vielä Mirvan kanssa hallille, kun Mirva treenasi vielä omat koirat ja koulutti. Ilta oli ilmeisesti mennyt riehuessa Mirvan 7kk vanhan pumitytön Innan kanssa. Olivat kuulemma hyvä parivaljakko :) Tiistai-iltana kotiin haettiin pieni, väsynyt, mutta onnellinen hoitokoira <3

Tässä pari Mirvan ottamaa kuvaa Paavosta hoidossa.

Paavo päiväunilla

Inna ja Paavo leikkii

Vuoden viimeiset

Sen verran on viime aikoina kiristänyt nuppia tuo meidän hallin pohja, joka on täynnä makkaran paloja. Oona ei syty treeneissä samalla tavalla tekemiseen kun kisoissa, joten makkaran haju ottaa toisinaan nenään ja sen jälkeen työn teko ei ole enää ihan 100 prosenttista. Tästä syystä meidän tämän vuoden treenit jäi eilisiin. Ihan jees treeni, mutta pari kertaa koira oli kyllä niin kuutamolla makkaran haju nenässä että pisti oikein vihaksi. Onneksi sain kuitenkin vedettyä radan kohtuudella loppuun ja sitten äkkiä pois hallista. Ensi vuonna meidän treenikenttä vaihtuu toiseen halliin ja toivonkin että se auttaisi tähän meidän ikuisuusongelmaan jollain tapaa.

Toiset viimeiset tälle vuodelle oli Paavon rokotukset. Tai no olihan ne ensimmäisetkin :D Käytiin meidän "uudessa" vakipaikassa, eli Liedon kunnaneläinlääkäri Waltarilla. Kehui Paavoa lunkiksi pojaksi, kumpikin kiveskin löytyi ja muutenkin kaikin puolin kaikki oli kunnossa. Rokotusta jätkä ei huomannut sitten lainkaan, niin etevästi lääkäri sen tuikkasi niskanahkaan :) Kotimatkalla (kestää alle 5min) piti sitten ensimmäisen kerran kakata autoboksiin, kun ei millään malttanut kakata ell-aseman pihassa vaikka tilaisuus kyllä oli kun huomasin että on kakkahätä. Niin ja painoa 12-viikkoisella pojalla oli tänään 2,72kg.

Paavo n. 11 viikkoa

Tsaun kisoissa kolme starttia

Ensimmäisenä mineillä oli Viitasen Annen hypäri. Ihan tehtävissä oleva, mutta alussa meinasi Oona lipsahtaa väärään putkeen ja sen takia sitten myöhästyin hiukan jatkossa ja Oona teki pari pidempää kaarrosta. Pelastellen kuitenkin nolla ja toinen sija. Se viimeinen sertikin olisi tullut, mutta meillä oli tietenkin jo yksi hyppyserti Annelta... Toiselle radalle ei sitten oikein ollut asenne kohdallaan, heti alussa suunnitteluvirhe ja valssi väärään kohtaan, jonka seurauksena Oona lähti takaakiertoon ja hyppäsi esteen väärin päin. Kontaktit oli vähän niin ja näin, jos hyllyä ei olisi tullut aiemmin, niin toka vika este vielä väärin päin, joten parempi alussa kuin lopussa :D Kolmas rata oli Jalosen käsialaa, ja mulle jäi sellanen fiilis että neiti taisi hiukan varastaa lähdössä ja sen myötä eka rima alas. Sarjalle kielto, jota en korjannut ja siitä hyl. Lopussa vielä vähän putkien kanssa sekoilua, ei oikein jäänyt hyvä maku suuhun näistä vuoden vikoista kisoista :(

Paavo Pesusienen kuulumisia, ehkä vähän Oonankin :)

Huh, kylläpä päivät menee nopeasti, melkein on taas viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Aloitetaanpa tällä kertaa Paavosta. Torstaina tuli jo 10 viikkoa täyteen, musta näyttää ihan kun se ei kasvaisi ollenkaan vaikka ruokahalu on kyllä ihan uskomaton :D Ehkä tuo harha johtuu vaan siitä kun Paavo on kokoajan mun silmien alla, Johanna varmaan näkisi heti miten se on kasvanut kolmessa viikossa :) Paavo on joutunut meidän arjessa opiskelemaan että ruoan saa ottaa vain katsekontaktista ja silloinkin erillisellä luvalla, tähän Paavo on itse lisännyt istumisen. Sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä pitää eteisessä istua nätisti ja odottaa lupaa ulos/poistua eteisestä, tämänkin taidon tyyppi opetteli ihan itse :)

Asia mikä mua harmittaa, on sisäsiisteys tai lähinnä se etten mä pysty aina edistämään sen oppimista haluamallani tavalla. Siis lähinnä silloin kun touhuan tiiviisti Sennin kanssa olohuoneessa niin en yleensä huomaa kun Paavo on mennyt eteiseen ja käy sitten siellä ulko-oven edessä kakalla. Tuntuu tyhmältä kun olen kuitenkin päivät kotona ja silti en pysty/huomaa aina päästää sitä ulos kun on hätä. Kakat on jätetty huomiotta, käyty vain keräämässä pois, silti Paavo on alkanut pistellä pökäleitä välillä suuhunsa :( Noh, eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa, onhan se ihan vauva vielä :)

Ulkona on leikitty, menty vähän hypyn siivekkeiden välistä ja käyty metsässä. On leikitty vieraiden koirien kanssa ja tietysti Oonan kanssa :) Reipas poika se vaan on! Oma piha on käynyt jo niin tutuksi, että siellä viihtyisi pidempäänkin. Aika hyvin olen kuitenkin saanut luoksetulon toimimaan, paitsi silloin on turha edes yrittää kun herra vetää pupun papanoita omenapuun juurelta naamaansa...

Tässä Paavo torstaisella metsälenkillä. Taisi mennä mutelikossa vähän kuperkeikkaa :)

Pari sanaa Oonasta... Tällä viikolla on käyty kahdesti treenaamassa, torstainen meni pilalle melkein heti alkuunsa kun neiti löysi maasta namin. Keskittyminen herpaantui ja menee höyryjunavaihde päälle. Toisin sanoen, normaalisti tiukkoja teitä tekevä koira kaarrattaa ja jokaisen esteen jälkeen käyttää ensin nenää, sitten vasta katsoo minuun. Kyllä pisti taas harmittamaan. Pitää kyllä tehdä kaikkensa ettei Paavosta pääse tulemaan samanlaista! Eihän se tosiaan kisoissa tuota tee, mutta vaikea se on treenata kun ei ikinä saa koiraan samanlaista tuntua kuin kisoissa...

Perjantaina sitten valmennusryhmän treenit. Nyt tuli todistettua, että en osaa tehdä niistoja, ainakaan persjätöllä. Kokeiltiin Mirvan kanssa yhden käden niistoa Oonalle ja sehän toimi! Eli koiran puoleisella kädellä näytetään koko este. Täytyy muistaa tämä jatkossakin. Samoin sylivekki-jaakotus, joka toimii yllättävän hyvin. Valssit valui edelleen, mistä se ylimääräinen askel sinne taakse päin oikein tulee, häh?

Oona on ilmoitettu Tsaulle vuoden viimeisiin kisoihin, katsotaan saanko asenteen kohdalleen siihen mennessä. EO-haaveet olen jo unohtanut, sinne meillä ei ole ensi vuonna asiaa, valitettavasti :(

Viikon viimeiset

Tämä viikko päätettiin Elina Jänesniemen koulutukseen. Ensimmäisellä yrittämällä ohjaaja oli löysä ja koira haaveili maahan pudonneista nameista... Sitten potkittiin ohjaajaan vähän asennetta ja juoksutekniikkaa (miksi mä olen alkanut töpöttää kantapäät edellä radalla?!), niin johan lähti luistamaan. Yhdessä valssissa varmistelin liikaa, kun piti tehdä vain painonsiirto takajalalle, niin minähän otin oikein koko askeleen taakse päin ja aivan turhaan! Siinä taas treenattavaa :) Seuraavaksi treenattiin pyöritystä, pitää vaan muistaa mennä aina sille puolelle pyörittämään mistä koira ponnistaa ja käsi alas. Samassa kohtaa niisto toimi hyvin, mutta siihenkin hiukan tekniikkatreeniä, eli merkkaus keskelle rimaa ja koiran suoritus varmemmaksi = lisää palkkaa. Kieltoja ei enää sallita! Meidän tekniikkatreenit keskittyi nyt kaikenlaisiin siivekkeen ympäri kiertämisiin, viimeisin oli niistopersjättö tai ei kuitenkaan :D Pitää muistaa taas tulla sille puolelle estettä mistä koira ponnistaa ja niin, että siiveke on oman selän takana ja koiran puoleinen jalka eteen.

Nyt siis asennetta kehiin, mun liikkuminen on kuulemma hyvää kun vaan liikun, eikä ohjauksessakaan ole vikaa, en vaan luota itseeni enkä koiraan tietyissä tilanteissa :D

Niin ja Paavo pääsi tekemään hallissa yhden puomin alastulon, sekä leikkimään ketulla :)

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana...

En taas ymmärrä, miksi en osaa nauttia siitä että tehtiin tänään kolme tosi nättiä rataa, mutta jokaisella radalla lopussa (taisi olla esteillä 18, 19 ja 16) ohjaaja tekee pienen pienen virheen ja sen seurauksena hyl/kielto. Eipä olisi ollut kaukana triplanollakaan, mutta minkäs teet, ei taida pää vaan kestää :(

Radat oli tänään tosi kivoja, vaikka vähän pitikin miettiä miten niitä ohjaisi. Ensimmäisenä Sami Topran hyppyrata ja tästä tosiaan esteen 17 jälkeen onnistuin irrottamaan Oonan väärälle hypylle putken sijaan. Toisin sanoen, lopetin ohjauksen ja Oona kuvitteli loppusuoran jatkuvan aivan toiseen suuntaan kuin se oikeasti olisi jatkunut... Radan puolivälissä jouduin ottamaan Oonaa hypyn takaa aika tiukasti ja sitä seuraava valssi myöhästyi, tämän takia hätäratkaisuna valssin sijaan vedin Oonan putken "väärän" pään ohi ja sehän onnistui. Ei muuta kuin treenattavien listalle nuo putken väärän pään ohitukset vetämällä :) Eka agilityrata oli Saviojan Annen ja olipas taas kiva. Mä jotenkin tykkään noista Annen radoista, sopivasti vääntöä, mutta ne ei mene liiallisuuksiin. Tältä radalta sitten se kielto keinulta. A:n alla olleesta putkesta tultiin toiseksi viimeisenä olleelle keinulle ja minä en ohjannut :( Koira siis keinusta ohi ja ei kun uudestaan... Omaan pääkoppaan treenattavaksi putken jälkeiset tilanteet ja keinulle viennit. Näissä kun meillä tuntuu olevan usein ongelmia. Kolmas rata oli edelleen Annen agilityrata ja taas oikein kivan oloinen. Tämäkin rata hienosti nollalla esteelle 16, josta omasta hätiköinnistä johtuen valssin jälkeen kielto hypyltä. Olin ilmeisesti sijoittunut hiukan väärin, liian kauas tuosta hypystä ja kun siitä piti kääntyä 90 astetta kepeille, niin Oonahan tuli mun mukana ohi. Ja loppu radan niistot yms. sitten hienosti. Voi että tämän päivän radat pisti kyllä harmittamaan. Tähän kaatui meidän haaveet ensi kesän EO:sta :(

Jottei menisi ihan pelkästään Oonan kisojen puimiseksi, niin pitäähän sitä vähän Paavostakin kirjoittaa :) Paavo oli tänään ensimmäistä kertaa ATT:n hallilla ja oli siellä niinkuin olisi aina ollutkin :D Hiukan piti kumirouhetta maistella, mutta sekin loppui yhden kerran kokeilun jälkeen. Ja mikä parasta, Paavo pääsi treffaamaan kaksi päivää vanhempaa Lumi-parsonia, sekä 8-viikkoista russelipoikaa. Lumin kanssa Paavo ei oikein tiennyt miten päin pitäisi olla, eikä leikki oikein vielä luistanut, mutta tuon pienen russelipojan kanssa alun alistusyritysten jälkeen pääsivät jo hiukan hammastelemaan. Paavo on kyllä tosi rohkea, sitä ei paljon uudet paikat jännitä, aina on kuin kotonaan. Tästä lienee iso kiitos kasvattajalle, joka on kuskannut pentuja mukanaan. Paavo olisi tietenkin halunnut treffata kaikkia mahdollisia koiria, mutta otettiin hiukan rajoitinta päälle, kun tunnetusti kaikki koirat ei aksahallilla tykkää vieraista koirista ja toiset ei vaan siedä pentuja... Hallissa leikittiin vähän lapasella ja ketulla, kumpikin oli pop! Tai no, lihakaupan leikkelemakkara taisi olla vielä enemmän pop :D

Tässä vielä pari kuvaa Paavosta kahden viikon takaa TSAUn 20-vuotiskisoista.

Kettu on lempparilelu

Söpöstelijä (kuva Sirpa Saari)

Slurps (kuva Sirpa Saari)

Luoksetulo <3 (kuva Sirpa Saari)

Paavo 9 viikkoa!

Paavolla tuli eilen mittariin huimat 9 viikkoa! Näinä kahtena meillä vietettynä viikkona on treenattu yksinoloa, sisäsiisteyttä, leikkimistä, omaa nimeä, ihan pikkasen piha-aksaa ja ennen kaikkea ehdollistettu Paavo naksuun. Tuo naksuttelu on mulle Oonan kanssa jo tuttu juttu ja olen tykännyt siitä, että Oona tarjoaa itsenäisesti temppuja yms. Kolmen kerran jälkeen kokeilin miten Paavo reagoi naksun ääneen ja sehän reagoi, heti lähti etsimään namia maasta :) Tähän perään tehtiin vielä katsekontaktiharjoitusta naksutellen ja Paavo oli ihan super <3 Katsekontaktia on kyllä harjoiteltu jo ruokakupillakin ja ulos/sisään kulkiessa.

Paavon treenattavat: luoksetulo, pidempi katsekontakti, leikkiminen.

Jampan treenit

Olipas kivat treenit tänään. Oona tuntui olevan "liekeissä", liekö syynä palkkana olleet leikkelemakkaran palat vai tuo uusi perheenjäsen. Tänään ei nimittäin tarvinnut haistella hiekkaa väliaikoina, niinkun välillä on neidillä ollut tapana... Lähtöongelma nostelee vaihteeksi päätään, jos en katso vähän väliä koiraa kun kävelen hyppyjen taakse vastaanottamaan, niin Oona kyllä takuuvarmasti nousee. Tänään teinkin sitten niin, että kehuin sitä kokoajan kun kävelin pois päin, näytti toimivan ihan ok. Jamppa oli tehnyt ns. ansaradan. Aika monessa kohdassa oli ansahyppy tai putki tyrkyllä. Näihin ansoihin me ei menty, mutta ensimmäisellä yrittämällä ajattelin kesken keppejä seuraavaa hyppyä jota varten kepeillä piti irrota hiukan sivusuunnassa ja yllättäen sitten Oona tulikin 2. viimeisestä välistä pois. Tein siis ajattelemattani pienen terävän liikkeen kepeiltä pois päin ja Oona luki sen niin että pitää tulla kepeiltä pois... Toisella kerralla sitten onnistui. Palkkasin keinun kontaktin, se kun tuntuu olevan ainut hiukan epävarma kisoissa. Pussin jälkeisessä valssissa olin auttamattomasti myöhässä, tulihan se siihen mukaan, mutta kaarratti tosi kaukaa. Tähän kokeiltiin pariakin vaihtoehtoa, mutta persjättö oli paras meille, kuten monesti muuilloinkin :) Jäipä tosi hyvä mieli, koira hyppysissä ja omat ohjauskuviot kohdallaan, ei muuta kuin kohti agilityn täyteistä viikonloppua, eli lauantaina kolme rataa ATT:llä ja sunnuntaina Elinan koulutus valmennusryhmälle.

Paavon päivät

Paavon päivät koostuu metsäilyistä.

Nukkumisesta

Uusien asioiden opettelusta

Leikkimisestä

Paavo the aksakoira

Paavolla oli tänään ensimmäiset aksatreenit. Ensin vähän leikittiin, sitten juostiin neljä kertaa siivekkeiden välistä täysillä palkalle. Ihanan innokas Paavo <3

Oonakin sai tehdä piha-aksatreenit. Teemana oli perjantaina kaivelemaan jäänyt vippaus. Pienellä viilauksella sekin lähti sujumaan oikein mallikelpoisesti. Pitänee ottaa ko. ohjaus mukaan repertuaariin, eihän se ollutkaan niin vaikeaa kuin miltä perjantaina tuntui (mm. silloin kun tupsahdin nenälleen Tsaukkilan hiekkaa tutkailemaan...). Tätä lisää :)

Valmennusryhmän treenit

Tänään oli ensimmäiset Jouni Oreniuksen vetämät valmennusryhmän treenit. Ihan ei alkanut hyvin tämä meidän treenaus kun sattuneesta syystä Senni oli mulla mukana hallilla ja neiti ei tällä kertaa ollut ihan niin tyytyväinen kuin normaalisti. Keskittyminen siis häiriintyi aika pahasti kun neiti kitisi koko treenin ajan :( Rata oli ihan ok, vähän turhaan lähetin Oonaa eteen vaikka tiedossa oli tiukka käännös. Oonassa oli havaittavissa lähdöissä pientä epävarmuutta, pitää ensi viikolla treeneissä vahvistaa sitä hiukan. Keinun kontakti ei ole millään tavalla itsenäinen, joten se aiheutti hiukan päänvaivaa. Tässäpä hyvä pointti mitä opetella Paavon kanssa paremmin, eli itsenäinen keinu. Lisäksi kahdessakin kohtaa tarvittiin vippausta, joka ei ohjaajalta onnistu. Tämäkin siis treenattavien listalle, myös Oonan kanssa. Treenit oli omalta osalta siis ihan jees, ei mitkään huippuhyvät, mutta antoi ajattelemisen aihetta.

Paavokin oli mukana ja sai treffata ihanan Armaksen. Kyllä huomaa, että kasvattajan luona on saanut tutustua kelpiepoikaan :) Paavon kanssa on tällä viikolla treenattu katsekontaktia ruoan kanssa ja hiukan ehdollistettu naksuun. Poika on onneksi ahne, joten tuo naksun opettaminen ei varmasti tule olemaan ongelma. Niin ja lisäksi on harjoiteltu pihalla leikkimistä ehkä kerran päivässä :)

Kuulumisia

Paavo on sopeutunut hienosti meidän perheeseen. Yöt se nukkuu heräämättä meidän sängyn vieressä olevassa kopassa, päivisin on harjoiteltu yksin oloa ja käyty ulkona leikkimässä :) Oonakin lämpeää pari kertaa päivässä leikkimään Paavon kanssa, on ne vaan ihania :)

Ensimmäinen tapaaminen

Ensimmäisenä iltana nukutaan lähekkäin

Talon tavoille opettelua

Ja sit painitaan :)

Uusi perheenjäsen

Eilen perheeseemme liittyi uusi perheenjäsen, parsonrussellinterrieri Paavo (Betacrisis).

Päivitys tähän hetkeen

Jostain syystä ei ole ollut intoa päivittää blogia viime aikoina. Kisaradat ei ole oikein toimineet, eikä treeni-into ole ollut kovin suuri.

Piirinmestaruuksissa (10.9.) käytiin testaamassa agiradan verran sen hetken kuntoa ja se kertoi että pitää keskittyä kokonaisuuteen eikä ansaputkiin... Eli kahteen ansaan mentiin, muuten ihan jees rata ja kontaktit toimi.

24.9. vierailtiin Lempäälässä Tamskin kisoissa. Mukana mulla oli oikea SIKA-Oona, törkeitä kontaktiloikkia, joten radat jäi vähän lyhyiksi. Kyllä kannatti lähteä vetämään pari rataa Lempäälään asti :D

2.10. oman seuran kisat, joista hypäriltä tyhmä hylly oman väärän sijoittumisen takia, ekalta agiradalta viimeinen rima alas ja tokalta kielto. Kontaktit toimi, mutta ohjaaja vähän kuutamolla...

9.10. Purinalla hypäri ja aksarata. Kummaltakin vaihtelun vuoksi vitoset. Hypäriltä kielto ja aksaradalta rima.   Hiukan veti mielen matalaksi nämäkin kisat.

Pisteenä i:n päälle kolme rataa ATT:llä 15.10., kaikilla radoilla oli alussa hyppyhässäkkä joka vaati useamman valssin peräkkäin. Valssien ajoitus taisi olla ensimmäistä rataa lukuunottamatta täysin pielessä ja hyllyjä sateli minkä ehti, eli triplat... Koko kisojen ainut positiivinen asia oli Oonan kontaktit, jotka oli täydelliset. Illalla oli sellainen olo, että teki mieli laittaa hanskat tiskiin :(

Onneksi torstaiset Jampan treenit pelasti meidän agilityn ilon :) Nyt jatketaan taas hyvällä mielellä treenejä, pitihän sitä käydä oikein kunnolla pohjalla jotta voi taas nousta korkeammalle.

Tämän kaiken lisäksi meidät on valittu TSAUn valmennusryhmään kaudelle 2011-2012. Pääsemme nauttimaan joka toinen viikko Jouni Oreniuksen koulutuksista ja sen lisäksi 4-5krt vuodessa Elina Jänesniemen kursseille. Toivotaan että sekä koira että ohjaaja pysyvät treeni- ja kisakunnossa koko kauden. Oonalla on kuitenkin ikää jo 8 vuotta (synttäreitä vietettiin 5.9.), joten ihan älyttömiin treenimääriin viikossa ei ole tarkoitus tähdätä.

Seuraava koettelemus taitaa olla ATT:n kisat marraskuussa, siihen asti treenaillaan, temppuillaan, lenkkeillään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Viikon kuulumiset

Tiistaina käytiin testaamassa ATT:n epiksissä kisakuntoa ja sitähän Oonalla riitti! Neiti kun oli päättänyt irrota sinne, tänne ja tonne... Noh, saatiinpa treenattua kontakteja :) Senni oli taas kiltisti mukana, sitä paremmat unet, mitä kovempi meteli :)

Torstaina Jampan treenit, alussa pientä haparointia ja asennevammaa ohjaajalla, keskivaiheella laiskuutta/turhaa kiirehtimistä. Lopulta kuitenkin oikein hyvä treeni, Oonalla alkaa taas olla ihan kiitettävästi tota vauhtia...

Tänään sitten kolme Asko Jokisen tuomaroimaa rataa kotihallissa. Ensimmäisellä radalla Oona bongasti toisen hypyn jälkeen kaukana olleen putken -> hyl, rata olisi ollut ihan kiva ja vietävissä, jäi vähän harmittamaan... Toisella radalla taisin antaa vähän varastaa :( puhdas rata tokavikalle esteelle ja sieltä sitten pituuden pala nurin... Kolmannella radalla puomin jälkeen Oona ei lähtenyt takaa kiertoon vaan yritti selän taakse, tämän takia jouduin näyttämään uudestaan ja oma vauhti putosi nollaan, jonka takia en sitten ehtinyt ohjaamaan seuraavan putken jälkeistä hyppyä ja siitä sitten väärä este -> hyl.

Nyt ei auta muu kuin saada oma pääkoppa kuntoon, Oona on nimittäin löytänyt jo oman vanhan vauhtinsa :)

Henri Luomalan ottamat kuvat tämän päivän viimeiseltä radalta

Kisaaminen on kivaa :)

Sunnuntaina palattiin 4 kuukauden kisatauolta I-HAH:n kisoissa Helsingissä. Tuomarina kaikissa minien starteissa oli Anne Huittinen. Anne oli keksinyt kyllä aika moista syheröä radoillensa, mutta yllättäen Oona ei mennyt ansaesteisiin, toista voi sanoa ohjaajasta joka oli kahden ensimmäisen radan ajan aika löysä, joten tuloksina niilta kummaltakin hyl. Kolmannelle radalle löytyi jostain asenne ja tehtiin ihan kiva nolla hyvillä kontakteilla. Ei kuitenkaan ylletty ihan ylimmälle pallille, vaan toiseksi nopean sheltin jälkeen. Harmi sinänsä, se olisi ollut meidän viimeinen agilityserti, mutta metsästetään sitä sitten vaikka ensi viikonloppuna omista kisoista.

Tässä vielä tuo viimeinen rata, muut ei ole julkaisukelpoisia :)

Treenitauko päättyi viimein!

Nyt sitä taas saa, aksaa nimittäin :) Oltiin eilen Opan kanssa ekoissa treeneissä ja kivaa oli! Koira oli taitava, ohjaaja ehkä vähän lusmu ja asenne kadoksissa, mutta eiköhän tämä tästä taas pikkuhiljaa. Sunnuntaina lähdetään jo kokeilemaan kisakenttiä Helsingissä, 3 Huittisen Annen rataa ja aloitetaan mukavasti hyppärillä ettei kävisi ohjaajalle liian helpoksi :D

Kuva Sirpa Saari

Pikkuneitikin sai pari viikkoa sitten nimensä, alla esittäytyy Senni Elsa Maria <3

Hän on täällä

Sunnuntaina 17.7.2011 klo 21.28 syntyi pieni prinsessamme (3440g/51,5cm).

Meillä opetellaan nyt vauva-arkea, mutta tarkoitus on palata Oonan kanssa agilitykentille heti kun oma vointini antaa periksi.

Uimareissun kuvituksia

Edellisestä viestistä huolimatta, tässä vielä yksi spämmäys kuvia uimareissulta:

Elossa ollaan

Vaikka blogin päivityksistä sitä ei ehkää huomaakaan :) Aika vain menee niin nopeaan, eikä tässä nyt ole ollut kauheasti mitään koirapäivityksiäkään, niin ei ole tullut kirjoiteltua.

Oona on saanut nyt liikkua normaalisti muutaman viikon ajan. Ollaan käyty uimassa, lenkkeilty (ja kerätty mustikoita) ja tehty jopa vähän piha-aksaa. Oonasta kyllä näkee tuon agilityn puutteen, se vetää ihan ylikierroksille kun viritän pihalle pikku-A:n ja yhden hypyn :D Lisäksi meillä kierretään omenapuita ja marjapensaita (toisinaan niiden yli voi myös hypätä...). Aloitin heti Cartrophen-kuurin jälkeen syöttämään Oonalle Arthroflexiä, nyt sitä on syöty kaksi viikkoa tupla-annoksella ja huomenna siirrytään normaaliannostukseen. Edelleen olen sitä mieltä, että Oona ei käytä vasenta takajalkaa tietyissä tilanteissa (esim. levon jälkeen) symmetrisesti oikean kanssa, mutta koska mitään vikaa ei löydy luustosta eikä lihaksistosta, sekä liikkeet on ravissa puhtaat, niin olen nyt sitten uskaltanut sitä liikuttaa aika normaalisti.

Masuasukki ei anna merkkejä ulostautumisesta, joten nyt toivotaan että hänen aikansa koittaisi kolmen viikon sisällä. Ei niistä kuulemma ikinä ole yksikään jäänyt syntymättä, joten siihen on vaan luotettava :)

Ensimmäisiä kisojakin olen jo listannut tuohon oikeassa sivussa olevaan kalenteriin, mutta taitaa mennä elokuun lopulle/syyskuulle ennen kuin päästään kisakentille. 13.8. olisi metsästysterrierien näyttely Heinolassa ja se kyllä hiukan kiinnostaisi. Jos joku metsästysterrierin omistaja haluaisi lähteä kimppakyydillä, niin laittakaa viestiä :) Täältä löytyy näyttelyn mainos.

Taitaa käydä niin, että seuraava päivitys ilmestyy mun jakautumisen jälkeen, mutta palataan silloin astialle :)

Tässä vielä kuva meidän rantavahdista juhannuspäivän iltana.

Kevyttä liikuntaa

Koska meillä mennään nyt kevyellä liikunnalla, niin Oona on saanut nautiskella lenkkien sijaan auringon paisteesta. Ja siitähän tuo neiti tykkää :D

Tänään haettiin ensimmäinen Cartrophen-pistos ja kevyttä liikuntaa pitää jatkaa kuulemma vielä tämän kuurin loppuun, eli juhannusviikolle asti. Toivottavasti aurinkoiset kelit jatkuvat, jotta saan viihdytettyä tuota koiraa :)

Yllättävää taukoilua

Meillä alkoi yllättävä agilitytauko pari viikkoa sitten kun aloin epäillä Oonalla olevan jotain ongelmia takaosassa. Reilu viikko sitten käytiin lääkärissä, joka totesi ettei löydä koirasta varsinaisesti vikaa, mutta vasen polvi aristaa hiukan. Tämän seurauksena neiti kevyelle liikunnalle ja 10 päivän tulehduskipulääkekuuri päälle. Lisäksi pyynnöstäni kuvattiin melkein koko koira. Kyynerissä alkavaa nivelrikkoa ja vasemmassa lonkassa lievää nivelrikon alkua. Eli vanhalle koiralle tyypillisiä "vikoja". Näihin vaivoihin saamme vielä Cartrophen-kuurin ensi perjantaista alkaen. Alkuperäinen tarkoitus oli kisata vielä toukokuussa, mutta vappukisat jäivät nyt sitten meidän viimeisiksi. Taitaa tulla syksyllä vähän kiire tahkoa niitä nollia, jotta ensi vuonna pääsisi Ruotsiin EO-kisoihin...

Nyt kun Oona on syönyt 10 päivää tulehduskipulääkettä, olen huomannut ettei takapään pompottelu ole juurikaan muuttunut miksikään. Venytellessä selässä näkyy selkeät triggerpisteet, eli selkä tuntuisi olevan myös jumissa. Tämän kaiken lisäksi havaitsin eilen illalla Oonan kaulassa rupia ja tänä aamuna neiti oli sitten rapsuttanut ne auki. Ei kai tässä auta kuin laittaa kohta tötterö päähän ettei pääse tekemään enempää tuhoa. Rupien aiheuttaja on edelleen epäselvä, täytyy nyt vaan puhdistaa niitä ja seurailla ettei niitä tule lisää.

Eli tällaista meillä tällä hetkellä... Nyt kun itse vielä jaksaisi ja haluaisi lenkkeillä, niin Oonalla on sitten rajoitettu puolen tunnin lenkkeihin päivittäinen liikunta :(

Wappuaksaa

Huh, olipa hurjan näköinen juoksurata minien hypäri. Onneksi olin fiksusti jättänyt sen väliin :D

Savikko oli kyhännyt oikein kivan juostavan agilityradankin mineille. Suunnittelin kaiken niin, että tarvittaessa tehdään takaa leikkauksia, jos jalat ei jaksa ihan niin kovin juosta kun ennen. Hienot kontaktit ja muutenkin siiti rata, mutta tää törppö ohjaaja luuli että on kiire ja lähdin vedättämään U-putken aikana vastakkaiseen suuntaan ihan liikaa ja kuinka ollakaan, Oona tuli rytinällä läpi muurista. Siitä siis 5 ja luokan nopein aika. Kyllä jäi harmittamaan...

Toisella radalle vaihtui tuomariksi Viitasen Anne. Kauhistellen katsottiin kun keinun alle ilmestyi kaksi numeroa, siis mitäh?! No eihän siinä auttanut kun lähteä tutustumaan rataan. Mielestäni siellä oli vain yksi oikeasti paha kohta ja se oli tietenkin se eilen treenattu putken väärä pää suoran linjan jälkeen... En millään olisi ehtinyt sinne eteen valssille, joten piti vain toivoa ja luottaa koiraan. Rata oli tuolle putkelle asti nolla ja kuinka ollakaan, sinne väärään päähän se sitten sujahti :( Kontaktit keinuja lukuunottamatta jees ja kaikki muukin oli hyvää, mutta piti sitten se yksi putki mennä väärin päin. Muuten Oona oli kyllä tänään huomattavasti kuuliaisempi kuin viime viikonloppuna. Mistähän moinen?

Tämän päivän radoista ei valitettavasti ole kuvamateriaalia.

Oiken hauskaa Wappua kaikille!

Treeniä

Piti tehdä pikaiset kontaktitreenit, mutta menihän siinä sitten se puoli tuntia kun innostuin keppien avokulmasta ja pitihän sitä lopuksi tehdä vähän rataakin :)

Opa oli aika super. Sain sen pitkästä aikaa haukkumaan treeneissä ja sekös on hyvä juttu :) Harjoiteltiin vähän viskileikkausta ja putkeen vetämistä. Toivottavasti huomenna ei ole noita väärän pään putkia, kisafiiliksessä toi koira ei kyllä tule lähtemään noihin vetoihin mukaan...

Eli huomenna sitten pari rataa Tsaukkilassa Vapun kunniaksi.

ATT:n kisat

Kolme starttia, kolme hyllyä. Eipä siinä sen kummempaa. Neiti oli "hiukan" ylienerginen ja sen kyllä huomasi. Kontakteilla ei olisi malttanut pysyä ja ohjaustakaan ei lukenut kyllä sitten yhtään. Okei, olin itsekin toki monessa kohtaa myöhässä, mutta jotenkin jäi huono maku suuhun näistä kisoista. Ei oikein tekisi mieli mennä ensi viikonlopun Vappukisoihin...

Videot löytyy, jos siis osaa etsiä ;) Tänne en viitsi niitä linkittää.

Pari starttia Tsaukkilassa

Tämä päivä aloitettiin parilla Jalosen agilityradalla kotihallissa. Ihan hyviä ratoja, A:t vapautin ajoissa kun toi oma kiihtyvyys 0-100 alkaa olemaan niin hidas, että seuraavat tilanteet olisi olleet vaikeita ilman tuota aikaista vapautusta. Vimpalla radalla unohdin radankin kolmesti, mutta eipä se tuosta videosta juurikaan taida näkyä :D

Epistelyä omalla hallilla

Pitihän sitä käydä yhden radan verran epiksissä tiistaina. Muuten ihan ok rataa, mutta toiseksi viimeisellä putkella otin Oonaa vähän liikaa ja lykkäsin väärään päähän putkea. Sen jälkeen ei sitten oikein suoritettukaan esteitä :D Kepeillä oli toki persjättö myöhässä ja puomilla Oona olisi halunnut jäädä vähän liian ylös, mutta jäi silti ihan hyvä mieli :)

Lylleröpyllerön meno alkaa näyttää jo vähän työläältä :D

Tamskin kisat

Koko päivän tuomaroinneista huolehti Leena Rantamäki-Lahtinen. Kisat alkoivat minien osalta hyppyradalla. Muuten tosi hyvä rata meiltä, mutta keppivirhe jäi vähän harmittamaan, olisin voinut joko antaa Oonalle enemmän tilaa tai sitten auttaa enemmän...

Agilityratakin oli hyvä, paitsi että Oona ei ilmeisesti nähnyt puomin jälkeen ollutta pituutta ollenkaan ja kiersi seuraavan hypyn taakse ja hyppäsi sen ennen kuin ehdin reagoida... Radan jälkeen katsoin tarkemmin tuota kohtaa ja kauempaa katsottuna sitä pituutta ei tosiaan hahmottanut sieltä radan pinnasta. Harmittaa etten tajunnut sitä ennen rataa. Yksi hyppy jäi renkaan jälkeen välistä, mutta muuten taas kivaa menoa. Jälkikäteen sain kuulla, että Oona oli hiukan liikkunut lähdössä, pitänee siis panostaa noihin lähtöisin entistä enemmän ja tarkkailla koiraa kun kävelen pois päin. Missään tapauksessa tuollainen toiminta ei ole sallittua Oonalta.

Talvikuvia

Oona pääsi pari viikkoa sitten lenkkeilemään meidän metsiin Lumin ja Pyryn kanssa. Alla muutamia kuvia (copyright Johanna Mäkynen)

Ohjaajan vauhti hidastuu...

Tänään pyörähdettin kolmen startin verran ATT:llä. Kaikki radat agilityratoja, tuomareina Anne (A ja B) ja Harri (C) Huittinen. Ekalla radalla en lähtenyt riittävän hyvin alussa liikkeelle ja sen myötä sainkin Oonan sujahtamaan edessäni olleeseen putkeen, keinun sijaan... Eli heti alkuun hyl. Muuten ihan ok menoa, mitä nyt yritin sieltä takaa ohjailla :) Yksi tosi hyvä kohta oli puomin layerointi suoralta putkelta okserille viennillä. Oona irtosi hienosti okserille, vaikka itse olinkin siellä puomin toisella puolella huutelemassa "eteen", myös sen jälkeinen takaa leikkaus oli mun ohjaamaksi mitä loistavin :D kontaktit ok, A:lta hiukan varasti, johon reagoin "oho" ja koira heitti äkkiä takajalat takas kontaktille :)

Tokalle radalle mennessä iski paniikki etten ehdi valssaamaan ennen A:ta ja sen seurauksena jätin koko ohjauksen väliin :D huusin koiralle "kiipee" ja sehän kiipesi, kylläkin vieressä olleelle puomille. Koira teki juuri niinkuin ohjaaja käski. Lopun radan juoksinkin sitten taas henkihieverissä koiran perässä. Toivottavasti koiralla oli hauskaa, ohjaaja ainakin hihitti koko loppu radan :)

Viimeiselle radalle lähtiessä olin jo antanut periksi, ei musta enää ole tähän, pakko aloittaa tauko etten pilaa koiraa... Jostain kummasta sain hirveän tekemisen raivon päälle ja radalla joka sisälsi puominx2 ja A:n, me tehtiin melkein täydellinen rata. Loistavat pysäytyskontaktit, ainut huono kohta oli suoran putken jälkeinen välistäveto jossa olin aivan varma, että en saa Oonaa siihen mukaan. Kilttinä koirana Oona tuli kuitenkin käteen ja päästiin kauhealla draivilla rata puhtaasti loppuun. Olin niin onnellinen, että viiden hyllyn jälkeen saatiin viimein se nolla. Sijoituksella ei meille ollut mitään merkitystä, nolla kuin nolla. Puhalsin ja puuskutin kentän laidalla istuen varmaan melkein 10 minuuttia. Oona oli edelleen ihan täpinöissään, valmiina hommiin :) Pian alkoikin seurakavereita tulla onnittelemaan, meidän aika oli riittänyt voittoon! Aivan loistava fiilis, täydellinen pikkukoira <3

Tästä päivästä oppineena: jatkossa kisataan vain kaksi rataa päivässä, maha ei oikein enää tykkää kolmen radan verran juoksemisesta :D

Lisää tilauspipoja

Vähän huono kuva mustasta Rose Mohairista tehdystä pitsipiposta. Sama ohje kuin alla olevassa valkoisessakin.

Violetti pitsipipo edelleen samalla ohjeella kuin muutkin. Musta pipo Nallesta, ohje Novita Talvi 2008

Treeniä

Viime kisojen jälkeen jäi hiukan keinu kaivelemaan, joten heti seuraavana päivänä mentiinkin tekemään Oonan kanssa tehotreeniä keinulla. Saatiinkin aika kiva keinu aikaseksi, pitää vaan muistaa pitää kiinni sen suoritustavasta kisoissakin...

Maanantaina treenattiiin epiksissä yhden startin verran. Radalla ei valitettavasti ollut keinua, mutta meille sitäkin haastavampi putki puomin alastulon jälkeen. Kokeilin huvikseen mitä tapahtuu kun käskytän Oonaa ihan hiljaa ja vain kerran "kiipee". Neidillä ei ollut ajatustakaan koko kontaktista, vaan kipaisi vauhdilla sinne putkeen. Multa pääsi suusta älähdys ja neiti kääntyikin putkesta takaisin tarkastamaan tilanteen. Ei muuta kuin koira kainaloon ja ulos. Eipäs kun matkalla olikin vielä A, jolle päästin Oonan. Hassu pikkukoira taisi oppia jotain, se nimittäin ei tullut ensimmäisestä käskystä pois kontaktilta :D Pakko olla tyytyväinen tuohon koiraan, oppipahan jotain.

Tänään sitten Jampan treeni. Mentiin heti ekana ja samantien nollarata. Lopussa oli kyllä tosi hankala putki ja A vierekkäin ja Oona meni käskystä A:lle :) Putki oli jopa hiukan A:n kontaktin edessä, mutta eipä tuo tuntunut Oonaa haittaavan :D Toisella yrityksellä oli tarkoitus parantaa mun ajoituksia, etten olisi niin paljon EDELLÄ ja onnistuihin se, mitä nyt puolessa välissä rataa kepeillä persjätön aikana Oona rupesikin syömään namia, mitä ihmettä! Taisi olla aika hyvä namit siellä maassa. Sitkeänä ohjaajana päätin, että nyt tehdään rata alusta asti ja edelleen nollana. Tulihan se ja ajoituksetkin oli huomattavasti paljon paremmat :) Innolla odotellaan lauantain kisoja!

Valkoista

Rose Mohairista tilauspipo (malli Novitan kesä 2009 lehdestä)

Alkuvuoden neulomuksia

Säärystimet korvaamaan toppahousuista puuttuvia lumilukkoja.

Lapaset samaa sarjaa.

Myssy

Sukat odottaa uutta omistajaa ;)