Viirupään paluu kisakentille

Huh, lähdettiin Johannan ja Lumin kanssa aamulla ennen viittä kohti Hyvinkäätä. Matka oli aika mielenkiintoinen, välillä oli tiellä lunta niin paljon, että auto meinasi lähteä "lumiliirtoon". Yksi pikkubussi olikin sellaisessa kohdassa pujahtanut yhden kaistan yli pellolle. Onneksi siellä oli kaikki kunnossa, joten me pääsimme jatkamaan matkaa kohti Hyvinkäätä.

Ennen ensimmäistä rataa huomasin että Oona käy TOSI kuumana. Ja kuinka ollakaan, juuri lähtöalueelle siirtyessämme, tupsahti Oonan eteen musta kääpiösnautseni joka sai tuntea Oonan raivon partakarvoissaan. Pienen selvittelyn jälkeen koira oli irti toisistaan ja asiakin "selvitetty". Itsellä jäi tilanteesta niin paha maku suuhun, että mietin jo radan jättämistä väliin. Tippa silmän kulmassa päätin kuitenkin yrittää. Tunsin jo lähdössä, että vauhtia tulee piisaamaan ja sitähän riitti! Muuten hienoa menoa, mutta renkaalla persjätön aikaan kuulin rymähdyksen, sitten kohahti yleisö ja sen jälkeen näin kun koira keräili itseään renkaan vierellä. Oli sitten hypännyt renkaan alareunaa päin :o noh, hyllyhän siitä tuli, kun Oona ehti sujahtaa edelliseen putkeen uudestaan, kun yritin sitä saada sinne renkaalle. Pieni kammo kyllä jäi, mutta ei voi mitään...

Toinen rata oli lähestulkoon käännetty versio edellisestä. Jostain syystä annoin Oonan hiukan varastaa :( Käsky oli kyllä jo lähtenyt aivoihin, että nyt kutsu se koira, mutta sehän nykäisi sieltä liikkeelle ennen kuin se käsky tuli suusta ulos. Kontaktit kuitenkin hyvät, kuten ekallakin radalla. Ennen keppejä olleessa pyörityksessä päästin hiukan liian aikaisin, enkä liikkunut keppejä kohti, joten Oona otti yhden ylimääräisen hypyn. Muuten taas tosi hieno rata.

Kolmas rata olikin sitten hyppäri. Päätin tehdä hiukan erilaisen ohjauksen kuin moni muu ja se kannatti. Oona irtosi juuri sinne mihin pitikin, paitsi siinä kohtaa kun minä ajattelin jo liikaa seuraavaa tilannetta... Eli putkelta otettiin sitten kielto. Upea rata, mutta ei nollaa vieläkään...

Kokonaisuutena kisat meni hyvin. Kaikesta muusta jäi hyvä mieli, mutta se yhteenotto olisi saanut jäädä tapahtumatta. Harmittaa, kun Oona on mulla aina niin lyhyessä remmissä agilityssä, että pääsikin sitten tapahtumaan niin, että se toinen pääsi liian lähelle :( Noh, ehkä tästä oppi kumpikin osapuoli jotain.

Videoitakin on varmaan luvassa, kunhan Johanna ehtii latailemaan ne koneelle :)

Hurrja valkoinen

Sunnuntaina suunnattiin sitten Mirvan ja Kodan kanssa Sastamalaan Maria Aaltosen koulutukseen. Rata näytti kohtuu vaikealta, varsinkin kun ei oltu treenattu muuta kuin hiukan torstaina ja sitä ennen ties millon viimeeksi. Oona kävi "vähän" kierroksilla, räksytti ja louskutti minkä ehti... Ajatuskin meinasi välillä karata ihan kokonaan, kun neiti suoritti just sen esteen mikä mieleen juolahti. Layeroinnissa se päätti hypätä selän takaa hypyn, eikä edes miettinyt mitään muuta. Sama oli kun yritin lähettää putkeen, niin neiti kiertää siivekettä. Okei, videolta katsottuna mun ohjaus ei ollut siinä putkeen lähetyksessä paras mahdollinen, mutta silti. Sitten kun homma lähti käyntiin, niin taisi mennä parikymmentä estettä ihan hienosti nollana :) Ensimmäisellä videolla kooste niistä hyvistä hetkistä. Toisella sitten ne sähellykset...

Suunnitelmat ja tavoitteet vuodelle 2011

Oona täyttää tänä vuonna 8 vuotta, kuulostaa paljolta, mutta jostain syystä tuntuu että tuo koira on jotenkin nuortunut. Tai sitten siitä on alkanut tulemaan vanhuuden höperö, koska meillä leikitään nykyään aika paljonkina ja aina Oonan toimesta :) Tämä alustus siksi, että muistan itsekin tulevaisuudessa suunnitella treenit ja kisat ottaen koiran iän huomioon.

Tämän vuoden tavoitteet on aika selkeät: nollia pitää tehdä enemmän kuin viime vuonna ja nollaprosenttikin pitää olla huomattavasti korkeampi. Koutsi taisi mainita 75 prosenttia, mutta se jäänee haaveeksi... Kisakausi on tarkoitus aloittaa helmikuussa, mahdollisesti jo tammikuun lopussa jos löytyy matkaseuraa esim. Hyvinkäälle (wink, wink Johanna). Kisaamista jatketaan kevään mittaan niin kauan kuin oma vointi sen sallii. Kesällä perheeseemme nimittäin liittyy uusi perheenjäsen. Tänä vuonna minua ei siis tulla näkemään EO- tai IMCA-kisoissa, Oonasta sitä en vielä tiedä... Loppukesästä pyritään palaamaan kisakentille kun oma vointi sen sallii. Jos sitä sitten vaikka 2012 EO-joukkueeseen tähtäisi :) Onhan meillä yksi isompikin tavoite, huhtikuusta lähtien Oona voi ottaa taas agilitysertin vastaan, joten varjovalion arvo kyllä houkuttelee. Samoin hyppyserti saadaan ottaa vastaan heinäkuussa, eiköhän sekin käydä napsimassa viimeistään syksyllä pois kuljeksimasta.

Eli muutoksen tuulet puhaltelee meidän perheessä vuonna 2011 :)

Epistelyä

Sunnuntaina käytiin Oonan kanssa ottamassa muutama startti TSAU:n epiksissä. 1-luokan radalla ohjaaja oli löysä ja Oona luki A:n jälkeen persjätön, jota ei kuitenkaan ollut tarkoitus tehdä. Lähtö ja kontaktit hyvät, joten ei muuta kuin avoimen radalle. Muutamia kohtia oli hiukan vaikeutettu, mutta pääosin rata oli samankaltainen kuin edellinenkin. Oona oli hyvin hyppysissä ja teki hyvät kontaktit. Yksi rima tuli alas, kun neidillä oli "vähän" kiire putkeen... Muuten siis nätti rata ja sillä yllättäen luokkavoitto. No olihan Oona reilusti nopein, mutta ihmetytti ettei muita nollia tullut.

Tästä on siis hyvä jatkaa talviunia tammikuun puoleen väliin asti kun ryhmätreenit alkavat taas :)

Neulomuksia

Tänään valmistui Miamiin lähdössä olevat naisten sukat kokoa 40. Tein kahdesta kerästä raidalliset, kun ei ollut kotona yhtään raitalankaa ja toiveissa oli kuitenkin perussukat, eikä pitsiä.

Aksatytöille kynsikkäät. Oikeanpuoleiset näyttää suuremmilta, mutta niissä ei ole muuta suurempaa, kuin hiukan pidemmät sormet. Nämäkin 7 veljeksestä ja jämistä :)

Rauhallista Joulua!

Täydellinen pikkukoira

Se on vaan niin täydellinen <3

Eilen Tsaun kisoissa ensimmäisellä radalla rykäisin itse liikkeelle samaan aikaan kun koira oli ponnistamassa ensimmäistä hyppyä --> rysäytti riman päälle :( Asenne jäi siis sinne ekalle esteelle... Rata oli muuten ihan ok, hyvät kontaktit, keinun tuli vähän sivusta (keinutreeniä!) ja hyppykuvion ohjasin miten sattuu --> hyl. Toiselle radalle vähän enempi asennetta mukaan ja onnistuin sitten tekemään samat kuin ensimmäisellä, tällä kertaa toisena olleella muurilla :( muuten täydellinen rata, aika olisi riittänyt kovassa joukossa kolmanteen sijaan. Viimeisenä olikin sitten "aika" suoralinjainen hypäri ja hypyt 25cm :o Startattiin Oonan kanssa ensimmäisenä radalle ja tykitettiin makee rata :D Aika piti loppuun asti, voitettiin jopa voittamaton shelam Mimmi! Tulihan se nollavoitto sieltä taas pitkästä aikaa. Tästä on nyt hyvä jättäytyä kisatauolle talven ajaksi. Treenataan vähän tekniikkaa ja käydään epiksissä, siinähän se meidän talvi sitten meneekin :)

Niin ja EO-kisoihin saatiin nyt sitten 6/8 voittonollasta kasaan, kokeillaan josko sillä pääsisi joukkueeseen ja ensi vuonna edustamaan Suomea Itävaltaan.

Paluu kentille

Eilen lähdettiin sitten kokeilemaan varovasti Oonan kanssa aksaa. Ennen omaa vuoroa kävin kokeilemassa tyhjällä kentällä, että mitäs se neiti nyt on mieltä? Meinasi mennä pissat housuun, kun koira joka harvoin haukkuu radalla, louskutti kokoajan. Anteeksi, mutta kuka on ladannut mun koiran patterit liian täyteen? Okei, onhan se myönnettävä, että tämä oli arvattavissa. Viime päivinä kun matot, lelut ja punkat on saaneet kyytiä tuolta neitokaiselta :D Jamppa katsoi hetken aikaa meidän touhua toiselta radalta ja virnisteli, luvassa olisi toodella hauska treeni... Onneksi yleisö (=muut ryhmäläiset) olivat jo poistuneet meidän vuoron alkaessa. Oona oli suoraan sanottuna aika viirupää, mutta silti niin ihana <3 tänään meidän viretilat ei oikein kohdanneet, Oona kävi ylikierroksilla ja minä olin löysä, mutta silti saatiin kivoja pätkiä aikaiseksi. Tarkoitushan ei ollut tässä treenissä revitellä hirveästi, kun oli kuitenkin kyse ensimmäisestä aksatreenistä reilun viikon levon jälkeen.

Ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa (vai miten se nyt meni?) :)

Sairastelua

Meillä ollaan oltu hiukan sairaslomalla viime aikoina. Pari viikkoa sitten Oona onnistui hankkimaan itselleen hiukan reikiä naamaan, joten niiden takia jätettiin yhdet treenit väliin, mutta ATT:n kisoissa käytiin kuitenkin räpeltämässä kolme rataa. Oonan mielestä kontakteja ei tarvitse suorittaa, joten moni rata päättyi hylkyyn... Ohjaaja tuntui olevan hiukan kuutamolla, joten päivän kisat olikin sitten siinä.

Ettei tuo sairastelu olis jääny tuohon, niin kisojen jälkeen illalla Oona alkoi ontumaan. Laitoin sen heti lepoon (Arvatkaa miten helppoa se on?!?) ja maanantaina meillä olikin jo aika Tanjalle. Oikea puoli tuntui olevan kovin jumissa, oikea lapa, lapojen väli ja kaularanka totaalisen jumissa :( Illalla koira tuntui olevan taas ihan ok, mutta tiistaina ontuminen taas jatkui. Keskiviikkona varasin ell-ajan torstaille, kun ontuminen ei vieläkään hellittänyt levosta huolimatta. Torstaiaamuna se ontuminen sitten loppui, joten ei muuta kuin perumaan ell-aika. Nyt sitten liikutaan varovasti remmilenkkeillen. Tavoitteena kuitenkin päästä torstaina jo vähän treenaamaan ja sunnuntaina kisaamaan tämän vuoden viimeiset kisat omalla hallilla.

Hilkka ja tossut

Tein tilauksesta kastehilkan ja tossut. Lankana Novitan Kotiväki, ohje Novitan sivuilta.
Nauhat korvataan vielä ennen tilaisuutta valleanpunaisilla satiininauhoilla, mutta muuten nämä ovat valmiit. Aika söpöt, vaikka itse sanonkin :)